10. Kristinuskon ja uskonpuhdistuksen tulo Suomeen
Tiivistelmä
- Kristinusko tuli Suomeen idästä ja lännestä 900-luvulla ja syrjäytti vähitellen vanhat luonnonuskonnot.
- Paavin johtama katolinen kirkko hallitsi pitkään myös Suomen uskontokenttää.
- 1500-luvulla kuningas Kustaa Vaasan ratkaisu teki Suomestakin luterilaisen ja kirkosta valtionkirkon.
- Lutherin oppilaasta Mikael Agricolasta tuli sekä Suomen uskonpuhdistaja että kirjakielen isä.
Uskonpuhdistusten Suomi
Muistatko oman Aapisesi, jonka sait kun aloitit koulun 1. luokalla? Millainen kirja se oli? Entä millaisia muistoja sinulla on lukemaan oppimisesta? Protestanttisuuden voittokulku ja Suomen kirjakieli kulkivat maassamme käsi kädessä 1500-luvulla. Lutherin oivallusten ja Mikael Agricolan toiminnan ansiosta koulumaailman kehitys on johtanut siihen, että juuri sinä voit lukea tätä tekstiä omalla äidinkielelläsi. Saatko selvää Agricolan aapisesta?
Kristinusko saapui Suomeen sekä lännestä että idästä. Hautalöytöjen perusteella kristinuskoa on esiintynyt Suomessa jo 900-luvulla. Katolilaisuus ulottui maahamme ristiretkiaikana, kuten myös idästä kauppiaiden mukana saapunut ortodoksisuus. Idästä Suomeen tulivat myös ensimmäiset kristilliset sanat kuten pappi, risti ja Raamattu. Läntinen kirkko pääsi kuitenkin voitolle, ja vuoteen 1300 mennessä Suomi oli Karjalaa lukuun ottamatta liittynyt katoliseen kirkkoon ja Ruotsin valtakuntaan.
Ensimmäiset kirkot rakennettiin Suomeen 1000-luvulla. Keskiajalla niitä rakennettiin kaikkialle Suomeen, ja yksistään harmaakivikirkkoja valmistui yli sata. Nykyisen tiedon mukaan maan vanhin kirkko on sijainnut Kaarinan Ravattulassa.
1300-luvulla käyttöön vihittiin Turun tuomiokirkko, josta tuli keskiajalla Suomen kirkollinen keskus. Kyseinen kirkko oli Suomen pääkirkko jo katolisena aikana, mutta myös myöhemmin uskonpuhdistuksen mukaaan tuoman luterilaisuuden aikana. Siksi kyseisestä kirkosta käytetään nimitystä Suomen kansallispyhättö.
Suomessa voidaan sanoa olleen eräällä tavalla kaksi uskonpuhdistusta. Ensin katolinen kirkko syrjäytti vanhat luonnonuskonnot. Puoli vuosituhatta myöhemmin, 1500-luvulla Saksasta alkanut virallinen uskonpuhdistus eli reformaatio levisi myös Ruotsi-Suomeen. Tähän vaikutti erityisesti se, että Ruotsi-Suomen kuningas Kustaa Vaasa halusi valtakuntaansa luterilaisen kirkon katolisen tilalle. Häntä eivät niinkään kiinnostaneet uskonnolliset opit vaan kirkon omaisuus ja erityisesti se, että hänellä oli mahdollisuus saada valtaa myös kirkossa, kun paavi ei enää hallitsisi sitä.
Niinpä Kustaa Vaasan vuonna 1527 antaman käskyn mukaan ”Jumalan sanaa oli saarnattava puhtaasti kaikkialla valtakunnassa ja kirkon liika omaisuus oli siirrettävä valtiolle”. Valtakunta irrotettiin hallinnollisesti katolisesta kirkosta, ja uudeksi kirkon johtajaksi tuli paavin sijaan kuningas. Samalla tämä tarkoitti sitä, että kirkosta tuli valtionkirkko.
Uskonpuhdistus jatkoi leviämistään Saksassa, ja yliopistoissa oli jo uusien oppimien mukaista opetusta. Oppilaina oli myös suomalaisia, joista kuuluisimmaksi nousi Mikael Agricola.
Agricola toi kirjakielen Suomeen
Mikael Agricola (1507–1557) oli nokkela, ison talon poika Viipurista. Pernajan kirkkoherra huomasi hänen lahjansa ja päätti ottaa hänet mukaansa Turun Katedraalikouluun, jonne kirkkoherra itse siirtyi rehtoriksi. Turussa Agricola sai koulutuksen ja valmistui papiksi. Hän alkoi avustaa piispaa tarkastusmatkoilla. Vuonna 1536 Agricola pääsi piispan lähettämänä opiskelemaan teologiaa Saksan Wittenbergin yliopistoon.
Kolmen vuoden kuluttua hän palasi maisterina takaisin Turkuun, jossa hänet nimitettiin katedraalikoulun rehtoriksi. Hän alkoi kouluttaa siellä pappeja uusien luterilaisten oppien mukaisesti. Samalla hän julkaisi suomenkielistä kirjallisuutta. Myöhemmin Agricola nousi Turun piispaksi. Ennen kuolemaansa hän ehti olla tässä virassa kolme vuotta.
Kuva: Kirjakielemme isä Mikael Agricola postimerkissä.
Agricola koki tärkeäksi sen, että kirkon ja kansan kielenä olisi suomi. Jokaisen tuli saada lukea Raamattua omalla kielellään. Tämä oli kuitenkin vaikeaa, sillä kirkolliset kirjat olivat lähes kokonaan joko latinan- tai ruotsinkielisiä. Agricola ryhtyi tuumasta toimeen ja alkoi laatia suomenkielistä kirjallisuutta kouluihin ja kirkkoihin.
Ensimmäinen suomenkielinen kirja syntyi 1543. Se oli aapinen, joka sisälsi myös katekismuksen pääkappaleet. Suomenkielinen Uusi testamentti syntyi vuonna 1548, sisältäen runsaasti kuvia. Uuden testamentin Agricola suomensi kreikankielisestä alkutekstistä, mutta hän käytti apunaan latinan-, ruotsin- ja saksankielisiä käännöksiä.
Mikael Agricolaa pidetäänkin sekä Suomen uskonpuhdistajana että kirjakielen isänä. Hän loi pohjan suomenkieliselle kirjallisuudelle ja kulttuurille, ja myös kristinuskossa kansa pääsi paremmin mukaan kirkon toimituksiin ja jumalanpalveluselämään, kun latinan kieli vaihtui suomeen tai ruotsiin. Kirkosta muodostui näin ollen virallisen valtionkirkon lisäksi kansankirkko, kun kansa koki sen omakseen.
Luterilaisuuden mukana Suomeen alkoi syntyä kulttuuri, jossa heikoista pidettiin huolta. Uusi oppi loikin pohjan pohjoismaiselle hyvinvointikulttuurille ja sosiaalisille järjestelmille. Oletko tullut ajatelleeksi, että ilman Agricolan uskonpuhdistusta et lukisi kännykkäsi viestejä?
Luterilaisessa Suomessa kirkkoarkkitehtuuri koki muutoksen 1600-luvulla, kun perinteisten kivikirkkojen rinnalle alettiin rakentaa myös puukirkkoja. Näitä on kuitenkin säilynyt nykypäivään asti vain vähän, koska sää ja tulipalot ovat tuhonneet niistä monia. Lisäksi osa puukirkoista on purettu, kun niiden tilalle on myöhemmin rakennettu puukirkkoja. 1600-luvun puisia ristikirkkoja onkin jäljellä enää viisi, joista vanhin sijaitsee Kustavissa. 1800-luvulla Savonlinnan lähelle Kerimäelle valmistui maailman suurin puukirkko, Kerimäen kirkko. Yksi kirkoista, Petäjäveden vanha kirkko, on taas Unescon maailmanperintökohde.
Modernin maailman tuulet toivat Suomeenkin uskonnon ohella tieteen, humanismin ja filosofian läsnäoloa niin paljon, että virallinen valtionkirkko lakkautettiin vuonna 1870. Kirkolle jäi kuitenkin lakiin erityisasema ylläpitää hautaustoimea, väestökirjanpitoa ja joitakin muita tärkeitä tehtäviä. Kansankirkkona sitä voidaan pitää edelleenkin, koska vielä vuonna 2022 lähes 70 % Suomen asukkaista kuuluu evankelis-luterilaiseen kirkkoon.
Modernia kirkkoarkkitehtuuria edustaa Helsingin ydinkeskustaan 2000-luvulla valmistunut hiljentymispaikka, Kampin kappeli.
