Kaupunkien kasvu sai alkoi 1700-luvun loppupuolen teollistumiskehityksestä Euroopassa. Kehitysmaiden kaupungistuminen pääsi kunnolla vauhtiin vasta 1950-luvulla.
Maailman kaupunkilaisten määrän arvioidaan olevan nykyään lähes neljä miljardia.
Kaupungit paisuvat yhä isommiksi megakaupungeiksi, jotka puolestaan kasvavat yhteen muodostaen megalopoleja.
Hallitsematon kaupunkien kasvu on tuonut mukanaan ikäviä lieveilmiöitä, kuten slummiutumista, rikollisuutta, työttömyyttä, liikennekaaosta ja saasteongelmia.
Kaupungistumisessa on myös hyviä puolia. Kaupunkirakenteen tiivistyessä rakentamisen kustannukset pienenevät ja ihmisten liikkumisen tarve vähenee tehokkaiden liikennejärjestelyjen myötä. Kaupunkien palveluvarustus kehittyy kysynnän kasvaessa monipuolisemmaksi ja työ- sekä opiskelupaikkoja on runsaasti tarjolla. Lisäksi yritysten tarpeisiin löytyy paljon koulutettua työvoimaa.