6.2 Tampereen maaperä ja maalajit
Tampereen yleisin maalaji on moreeni ja se verhoaa kallioperää lähes kauttaaltaan ohuena muutamia metrejä paksuna kerroksena. Monin paikoin sen päälle on vielä myöhemmin kerrostunut muita maalajeja, kuten esimerkiksi savea, silttiä ja turvetta. Erityisen paljon moreenimuodostumia löytyy Kaupin ja Niihaman sekä Hervannan ja Särkijärven alueilta. Lisäksi Ikurissa on laaja moreenialue. Moreenialueille on tyypillistä veden heikko läpäisevyys, millä on myös vaikutuksensa alueen kasvillisuuteen.
Pääosa Tampereen alueen moreenista on paksun jäämassan alla tiukkaan iskostunutta pohjamoreenia. Maaperän maalajit myös tasoittavat kallioperän epätasaisuuksia sekä muodostavat omia pinnanmuotojaan, kuten drumliineja ja harjuja. Esimerkiksi Pyynikinharju Näsi- ja Pyhäjärven välissä näkyy kauas järvien selälle. Pyynikinharju kuuluu suureen saumaharjumuodostumaan, joka kulkee Salpausseliltä Kangasalan ja Tampereen kautta aina Hämeenkyröön ja Kankaanpäähän saakka. Harjun tärkein maalaji on sora, jota esiintyy erityisesti harjujen yläosissa, kun taas harjuilta alaspäin tultaessa maalaji muuttuu hienommaksi hiekaksi ja hiedaksi. Koillis-Tampereella Mäntymäen alueella on puolestaan valtakunnallisesti arvokas reunamoreenialue, joka kuuluu laajaan Sisä-Suomen reunamuodostumaan.
Jäätikön sulamisvaiheessa vuolaasti virtaavat joet kuljettivat erikokoista kiviainesta hienojakoisesta savesta aina suuriin lohkareisiin. Virtausten hidastuessa hienojakoinen aines alkoi kerrostua muinaisten vesistövaiheiden pohjaan synnyttäen sinne lustosavikerroksia. Näitä savikerrostumia löytyy erityisesti nykyisen Pyhäjärven sekä Iidesjärven rannalta. Ravinteikkuudesta kertoo varsinkin Iidesjärven kohdalla se, että vielä 1900-luvun alkupuolella sen rannat olivat viljelykäytössä. Siellä sijaitsivat Turtolan, Nekalan ja Muotialan kartanoiden pellot ja asutusta oli kovin vähän.
Pääosa Tampereen alueen moreenista on paksun jäämassan alla tiukkaan iskostunutta pohjamoreenia. Maaperän maalajit myös tasoittavat kallioperän epätasaisuuksia sekä muodostavat omia pinnanmuotojaan, kuten drumliineja ja harjuja. Esimerkiksi Pyynikinharju Näsi- ja Pyhäjärven välissä näkyy kauas järvien selälle. Pyynikinharju kuuluu suureen saumaharjumuodostumaan, joka kulkee Salpausseliltä Kangasalan ja Tampereen kautta aina Hämeenkyröön ja Kankaanpäähän saakka. Harjun tärkein maalaji on sora, jota esiintyy erityisesti harjujen yläosissa, kun taas harjuilta alaspäin tultaessa maalaji muuttuu hienommaksi hiekaksi ja hiedaksi. Koillis-Tampereella Mäntymäen alueella on puolestaan valtakunnallisesti arvokas reunamoreenialue, joka kuuluu laajaan Sisä-Suomen reunamuodostumaan.
Jäätikön sulamisvaiheessa vuolaasti virtaavat joet kuljettivat erikokoista kiviainesta hienojakoisesta savesta aina suuriin lohkareisiin. Virtausten hidastuessa hienojakoinen aines alkoi kerrostua muinaisten vesistövaiheiden pohjaan synnyttäen sinne lustosavikerroksia. Näitä savikerrostumia löytyy erityisesti nykyisen Pyhäjärven sekä Iidesjärven rannalta. Ravinteikkuudesta kertoo varsinkin Iidesjärven kohdalla se, että vielä 1900-luvun alkupuolella sen rannat olivat viljelykäytössä. Siellä sijaitsivat Turtolan, Nekalan ja Muotialan kartanoiden pellot ja asutusta oli kovin vähän.