13. Jääkausi

Tavoitteet

Opitaan milloin viimeinen jääkausi oli ja mitä merkkejä se on jättänyt edetessään ja sulamisvaiheen aikana.

Luvun sisällys

13.1 Elämme jääkausiaikaa
13.2 Jääkauden nousu ja tuho


13.3 Etenevän mannerjään synnyttämiä merkkejä
13.4 Mannerjään sulamisvaiheen synnyttämiä merkkejä







Pohjoisnavalla on edelleen jääkausi.

13.1 Elämme jääkausiaikaa

Monille jääkausi saattaa tarkoittaa vain piirrettyä elokuvaa, jossa orava yrittää saada epätoivoisesti pähkinäänsä rikki.

Maapallon historiassa tunnetaan useita jääkausiaikoja, joista nuorinkin alkoi Pohjolassa jo 2,5 miljoonaa vuotta sitten. Koska mm. Norjan vuoristossa on jäätiköitä, elämme edelleen jääkausiaikaa.

Pohjoisella pallonpuoliskolla jääkaudet ovat muovanneet maisemaa. Esimerkiksi Uudenmaan savipellot ja saariston sileät kalliot ovat syntyneet jääkauden aikana tai mannerjään sulamisen aikoihin.

13.2 Jääkauden nousu ja tuho

Jääkausi syntyy ilmaston kylmenemisen seurauksena: Vuoristojen jäätiköt kasvavat talvella enemmän kuin mitä ne kesällä sulavat.

Viimeisin jääkausi alkoi pohjoisella pallonpuoliskolla n. 115 000 vuotta sitten ja oli laajimmillaan 25 000 vuotta sitten. Paikoin noin kolmen kilometrin paksuinen mannerjää peitti laajimmillaan muun muassa koko Suomen.

Jääkauden loppu alkoi häämöttää noin 13 000 vuotta sitten, kun jää alkoi vetäytyä kaakosta alkaen. Koko Suomi vapautui jään peitosta muutaman tuhannen vuoden aikana.

13.3 Etenevän mannerjään synnyttämiä merkkejä

Skandien vuoristosta valuva jäämassa raastoi alla olevaa maankamaraa, joka lisäksi painui jään valtavan painon alla lommolle. Jää hioi kalliota ja irrotti siitä erikokoisia palasia, jotka kulkeutuivat liikkuvan jään mukana satoja kilometrejä synnyinpaikaltaan.

Osan kiviaineksesta jää murskasi erikokoiseksi maa-ainekseksi, joka sekoittui ja levisi jään mukana lähes joka kolkkaan Pohjolaa. Näin syntyi maamme yleisin maalaji moreeni. Se sisältää erikokoista ainesta suuremmista lohkareista aina hiekkaan ja saveen.

Osa moreenista kulkeutui mannerjään pohjassa ja iskostui jään puristuksessa tiukaksi moreenipatjaksi, joka peittää suurta osaa kallioperäämme.

Jäätikkö on rikkonut kalliota ja kuljettanut hiekkaa ja kiveä. Kun jäätikkö on sulanut pois, jäljelle on jäänyt moreeni-maalajia.

Jään mukanaan kuljettama aines hioi kallioperää sileäksi. Kallioiden vastasivut hioutuivat eniten suojanpuolen jäädessä rosoisemmaksi. Jään liikesuunnan voi päätellä silokallioon piirtyneistä uurteista, jotka syntyivät jään alapintaan kiinnittyneiden lohkareiden kovertaessa ne kallioperään. Esimerkiksi Helsingin Kaivopuistossa voi tutustua silokallioon.

Virtaava jää kuljetti mukanaan myös valtavan kokoisia siirtolohkareita, joita saattoi kellua jäävuorten sisällä satojen kilometrien päähän synnyinpaikaltaan.

Skandeilta etenevä jää muotoili myös vuoriston laaksoja U-kirjaimen muotoisiksi. Niillä paikoilla, jossa jää laskeutui mereen, syntyi vuonoja. Erityisen runsaasti niitä löytyy Norjan rannikolta.

Norjan vuonomaisemaa. (Kuva: Jay Mantri).

13.4 Mannerjään sulamisvaiheen synnyttämiä merkkejä

Kun ilmasto lämpeni 13 000 vuotta sitten, mannerjää alkoi sulaa. Sulanut vesi teki monenaisia merkkejä luontoon.

Sulavesien kuljettamasta aineksesta kasvoi korkeita jäänreunan suuntaisia valleja. Näin saivat alkunsa reunamuodostelmat, Salpausselät. Tunnetuin Salpausselkä kulkee Hangosta Lohjan ja Lappeenrannan kautta Laatokan pohjoispuolelle.

Oheisessa kuvassa on Lahden hyppyrimäet Salpausselän rinteellä.

Jäätikön sisältä olevista joista purkautui hiekkaa ja soraa jään reunan eteen ja syntyi suisto. Tällaisista suistoista saivat alkunsa suomalaiseen maisemaan oleellisena osana kuuluvat pitkittäisharjut. 

Vuolaasti virtaavassa vedessä kivenlohkareet saattoivat jäädä pyörimään vesipyörteisiin ja ne koversivat kallioon jopa metrien syvyisiä koloja, hiidenkirnuja.  Helsingin Pihlajamäessä on kaksi isoa hiidenkirnua. Myös Käpylässä on hiidenkirnu.

Kuoppia saattoi syntyä myös maaperään. Mannerjäätiköstä irronnut lohkare hautautui pitkiksi ajoiksi soraan ja hiekkaan, kunnes ilmaston lämmetessä jäälohkare suli. Kun jäälohkare suli, syntyi suppakuoppa. 






Kun jään sulaminen hidastui, sen eteen muodostui vesialueita, joiden pohjaan kerrostui hienoa ainesta. Tästä aineksesta muodostui kerrostunutta savea. Monet Etelä-Suomen pellot ovat savea. Savi on hiekkaa pienempää kivennäismaalajia, "kallion kappaleita".

Tiivistelmä

  • Jääkausi on aika, jolloin laajoja alueita peittää mannerjää.
  • Jäätikkö syntyy, kun vuoristoon sataa vuosisatojen aikana enemmän lunta kuin kesäisin ehtii sulaa.
  • Silokalliot ja moreenimuodostelmat ovat syntyneet, kun jää on edennyt etelämmäs.
  • Salpausselät, pitkittäisharjut ja hiidenkirnut ovat syntyneet jään sulamisvaiheen aikana.
  • Avainsanat: jääkausiaika, moreeni, silokallio, siirtolohkare, pitkittäisharjut, hiidenkirnu, suppa, lustosavi.

Peda.net käyttää vain välttämättömiä evästeitä istunnon ylläpitämiseen ja anonyymiin tekniseen tilastointiin. Peda.net ei koskaan käytä evästeitä markkinointiin tai kerää yksilöityjä tilastoja. Lisää tietoa evästeistä