Kun ilmasto lämpeni 13 000 vuotta sitten, mannerjää alkoi sulaa. Sulanut vesi teki monenaisia merkkejä luontoon.

Sulavesien kuljettamasta aineksesta kasvoi korkeita jäänreunan suuntaisia valleja. Näin saivat alkunsa reunamuodostelmat, Salpausselät. Tunnetuin Salpausselkä kulkee Hangosta Lohjan ja Lappeenrannan kautta Laatokan pohjoispuolelle.

Oheisessa kuvassa on Lahden hyppyrimäet Salpausselän rinteellä.

Jäätikön sisältä olevista joista purkautui hiekkaa ja soraa jään reunan eteen ja syntyi suisto. Tällaisista suistoista saivat alkunsa suomalaiseen maisemaan oleellisena osana kuuluvat pitkittäisharjut. 

Vuolaasti virtaavassa vedessä kivenlohkareet saattoivat jäädä pyörimään vesipyörteisiin ja ne koversivat kallioon jopa metrien syvyisiä koloja, hiidenkirnuja.  Helsingin Pihlajamäessä on kaksi isoa hiidenkirnua. Myös Käpylässä on hiidenkirnu.

Kuoppia saattoi syntyä myös maaperään. Mannerjäätiköstä irronnut lohkare hautautui pitkiksi ajoiksi soraan ja hiekkaan, kunnes ilmaston lämmetessä jäälohkare suli. Kun jäälohkare suli, syntyi suppakuoppa. 






Kun jään sulaminen hidastui, sen eteen muodostui vesialueita, joiden pohjaan kerrostui hienoa ainesta. Tästä aineksesta muodostui kerrostunutta savea. Monet Etelä-Suomen pellot ovat savea. Savi on hiekkaa pienempää kivennäismaalajia, "kallion kappaleita".