Kuumuus synnyttää valoa. Tärkein valonlähteemme on tavattoman kuuma Aurinko.

Sen kuumuus johtuu ydinreaktiosta. Ydinreaktioiden seurauksena Auringon pinnasta vapautuu suuri määrä säteilyä, josta osa on näkyvää valoa.

Valo etenee avaruuden tyhjyydessä toisin kuin ääni. Valo etenee nopeasti, 300 000 kilometriä sekunnissa.

Auringon valo saavuttaa maan pinnan noin kahdeksassa minuutissa, vaikka etäisyys on 150 miljoonaa kilometriä!

Sähkövirta synnyttää valoa monella tavalla, kuten kuumentamalla aineita.

Sähkönpurkaus kuumentaa ilmaa, mikä saa aikaan valokaaren. Luonnon oma valokaari on salama.

Ääni kulkee valoa paljon hitaammin. Siksi ensin nähdään salama, ja vasta sen jälkeen kuullaan jyrinä. Jos jyrinä kuuluu kolme sekuntia salaman välähdyksen jälkeen, salama on ollut kilometrin päässä.

Aina valon syntyyn ei kuitenkaan tarvita kuumuutta. Monet eliöt kykenevät tuottamaan valoa.

Oheisessa kuvassa on tietokoneanimaatio krottikalasta, joka tuottaa valoa meren pimeydessä elimeensä, joka houkuttelee pieniä kaloja lähelle.



Suomessa elää kiiltomato-kovakuoriainen, joka pystyy tuottamaan kesäyön pimeydessä itse valoa.

Kylmää valoa syntyy myös kemiallisesti. Tästä esimerkkinä ovat valotikut.

Kun tikun sisällä oleva kapseli rikotaan, pääsee kaksi ainetta sekoittumaan. Niiden välinen reaktio saa valoa aikaan.