Maapallon pinnalla ja sen ympärillä on kaksi kiveä harvempaa kerrosta: vesikehä ja ilmakehä.

Ilmakehä on hyvin ohut. Ilmakehän paksuutta voidaan verrata omenan kuoreen.

Jos omenan sisus vastaisi maapalloa, niin omenan kuori vastaisi suunnilleen ilmakehän paksuutta.

Ilmakehässäkin on erilaisia kerroksia.

Ilmakehä kuitenkin muuttuu kuin liukuväri, eikä kerrosten välillä ole selviä rajoja.

Noin sadan kilometrin korkeudessa ajatellaan avaruuden alkavan, sillä taivas näyttää siellä mustalta.

: 
Auringon säteilystä valo- ja lämpösäteily ovat meille hyödyllisiä. Osa Auringon säteilystä on kuitenkin vaarallista.

Avaruuslentäjien onkin ilmakehän ulkopuolella suojauduttava tarkkaan Auringon säteilyltä. Esimerkiksi liiallinen ultraviolettisäteily on vahingollista. Ihmiselle se aiheuttaa helposti ihovaurioita.

Ilmakehän otsonikerros (O₃) suojelee maapallon eliöstöä liialliselta ultraviolettisäteilyltä.

Maan ilmakehää pitää paikoillaan Maan vetovoima. Jos se lakkaisi, karkaisivat kaasutkin avaruuteen.

Kuulla on niin heikko vetovoima, ettei se kykene säilyttämään pinnallaan mitään kaasuja. Siksi Kuulla ei ole ilmakehää, minkä vuoksi sen pinnalla astronautit tarvitsevat hengityslaitteen. Ihminen ei nimittäin pysy hengissä ilman happea. Ilmassa sitä on runsaasti.

Happea tuottivat maapallolle alun perin bakteerit. Nykyisin sitä tuottavat eniten levät ja kasvit.