Biologisen tutkimuksen vaiheita.

​Uuden ajan alussa Euroopassa tieteellinen maailmankuva mullistui, kun huomattiin ettei Maa olekaan maailmankaikkeuden keskus. Myös biologiassa tehtiin paljon uusia havaintoja ja löytöjä. Luonnonilmiöitä alettiin havainnoida systemaattisesti ja tutkia kokeellisesti. Vanhoja, antiikin ajalta periytyneitä uskomuksia alettiin kyseenalaistaa.

Francesco Redi vaikutti 1600-luvulla kokeellisen luonnontieteen syntyyn. Rediä pidetään yhtenä kokeellisen biologian perustajana, sillä hän osoitti monia aikakautensa uskomuksia ja huhuja vääriksi kumoamalla ne havaintojen ja tieteellisten kokeiden avulla.

Redin aikakaudella 1600-luvulla uskottiin spontaaniin alkusyntyyn eli siihen, että elottomasta aineksesta syntyy eliöitä. Esimerkiksi hiirien arveltiin syntyvän rievuista ja jyvistä, kun taas kärpästen uskottiin saavan alkunsa lannasta ja kuolleiden eliöiden raadoista.

Francesco Redin kuuluisimmat kokeet osoittivat, että eliöt eivät synny itsestään, vaan toisista kaltaisistaan. Francesco Redi osoitti kokeellisesti, että kärpäsen toukat eivät ilmaannu itsestään mädäntyneeseen lihaan. Hän laittoi pulloihin lihaa ja sulki osan pulloista korkilla kiinni. Suljetuista pulloista ei löytynyt kärpäsiä, vaikka niiden liha oli pilaantunutta. Sen sijaan avonaisten pullojen sisältämään lihaan ilmestyi kärpäsen toukkia. Myöhemmin myös ranskalainen Louis Pasteur osoitti, että alkusynty ei ole mahdollista edes mikrobien osalta.

Maria Sibylla Merian oli ensimmäisiä hyönteisiä kokeellisesti tutkineita biologeja. Hän lähti Amsterdamin kaupungin rahoittamana tutkimaan Etelä-Amerikan eläimiä ja kasveja. Hän oli yksi ensimmäisistä tutkimusmatkailijoista. Hän osoitti, että osa perhosista talvehtii kotelona, mutta ne voivat talvehtia myös munana, toukkana tai aikuisena.

Ensimmäiset mikroskoopit kehitettiin 1600-luvulla. Tämä oli erityisen merkittävä läpimurto biologisen tiedon kertymiselle, sillä mikroskooppien avulla voitiin havaita ja ymmärtää hyvin pieniä kohteita, muun muassa soluja. Näin löydettiin uusi, paljaalle silmälle näkymätön maailma. Kuuluisin varhaisten mikroskooppien valmistaja oli hollantilainen kangaskauppias Antonie van Leeuwenhoek, joka oli kiinnostunut kankaan laadusta ja siksi sen yksityiskohtaisesta rakenteesta. 

Leeuwenhoek käytti kankaiden tutkimisessa apuna ensin suurennuslasia ja myöhemmin itse valmistamaansa mikroskooppia. Hänen kerrotaan tutkineen myös hampaiden plakkia mikroskoopillaan ja kuvailleen näkemiään eliöitä “pieniksi nopeasti liikkuviksi eläimiksi”.

Ruotsalainen Carl von Linné kehitti 1700-luvulla eliöiden tieteellisen luokittelujärjestelmän ja nimesi tieteellisesti useita kasveja ja eläimiä. Ajan tapojen vastaisesti Linné myös luokitteli ihmisen muiden eläinten joukkoon. Linné antoi lajeille kaksiosaisen tieteellisen nimen, joka perustui yleensä latinankielisiin sanoihin. Linnén aikana ei kuitenkaan tunnettu evoluutioteorioita ja eliöiden keskinäisiä sukulaisuussuhteita. Linnén luokittelujärjestelmä on vanhentunut, mutta Linnén tapa nimetä lajeja jäi pysyväksi käytännöksi.

1700-luvulla ajateltiin, että kaikki eliölajit ovat aina pysyneet muuttumattomina. Erilaiset fossiililöydöt kuitenkin haastoivat nämä näkemykset. Esimerkiksi Mary Anning ja Georges Cuvier olivat kuuluisia fossiilien löytäjiä ja tutkijoita.


Mary Anning oli kuuluisa fossiilien kerääjä. Valokuva on Lontoon luonnonhistoriallisesta museosta, jossa tehdään Anningin teemalla kiertokävelyjä.