Kun kondensaattoria ladataan, tarvitaan energiaa. Tavoitteena on varata yksi navoista positiiviseksi ja toinen negatiiviseksi. Käytännössä elektroneja siirtyy positiiviseksi varautuvalta navalta negatiivisesti varautuvalle navalle, kun kondensaattori kytketään ulkoiseen jännitteeseen. Ensimmäiset elektronit siirtyvät helposti, mutta mitä enemmän kondensaattori on jo latautunut, sitä hankalampi on siirtää lisää elektroneja. Elektroni pitää saada negatiivisesti varautuvalle navalle, jossa on jo elektronien ylimäärä ja siten negatiivinen varaus. Tällöin napa hylkii sinne tuotavia uusia elektroneja.

Kapasitanssin määritelmän mukaan [[$Q=CU$]] eli [[$U=\dfrac{Q}{C}$]], missä [[$Q$]] on kondensaattorissa jo oleva sähkövaraus. Jännite kasvaa siis tasaisesti varauksen kasvaessa. Piirretään kuva varaus-jännite-koordinaatistoon.

Kun negatiivinen varaus tuodaan negatiiviselle navalle, sen potentiaalienergia kasvaa. Potentiaalienergian muutos on [[$\Delta E_\text{sp}=\Delta QU$]], missä [[$U$]] on jännite kondensaattorin napojen välillä ja [[$\Delta Q$]] siirtyvän sähkövarauksen suuruus. Tämä on ohuen suorakulmion pinta-ala kuvassa yllä. Aluksi jännitteen ollessa pieni potentiaalienergian muutos on pieni. Ensimmäiset sähkövaraukset siirtyvät helposti. Jännitteen kasvaessa seuraavien siirrettävien sähkövarausten potentiaalienergian muutos on suurempi. Kondensaattoriin yhteensä varastoituva energia on näiden muutosten summa. Kuvassa se on suorakulmioiden alojen summa. Kun tarkastellaan riittävän ohuita suorakulmioita, niiden summana muodostuu suoran [[$U=\dfrac{Q}{C}$]] alle jäävän kolmion pinta-ala. Tämä on kondensaattoriin varastoitunut energia [[$E_\text{C}$]]. Lauseke voidaan esittää eri muodoissa.

[[$\qquad E_\text{C}=\dfrac{QU}{2}=\dfrac{1}{2}CU^2=\dfrac{1}{2}\dfrac{Q^2}{C}$]]