Koska sähkövaraukselliset kappaleet vuorovaikuttavat koskematta toisiinsa, sähköistä vuorovaikutusta kutsutaan etävuorovaikutukseksi. Sitä voidaan kuvata sähkökentän avulla, joka on vastaava käsite kuin Resonanssi 5 -oppikirjassa käsitelty gravitaatiokenttä. Kenttämallin mukaan varaus [[$Q_1$]] luo ympärilleen sähkökentän. Varauksen 1 kenttään tuotu toinen varaus [[$Q_2$]] vuorovaikuttaa kentän kanssa, jolloin siihen kohdistuu sähköinen voima. Varausten välistä voimaa kuvaava Coulombin laki voidaan kirjoittaa muotoon

[[$\qquad F=k\dfrac{Q_1Q_2}{r^2}=Q_2\cdot k\dfrac{Q_1}{r^2}$]].

Tässä on tuodun varauksen suuruus ([[$Q_2$]]) kerrottuna kokonaisuudella [[$k\frac{Q_1}{r^2},$]] jonka suuruus riippuu alkuperäisestä varauksesta ([[$Q_1$]]) ja paikasta ([[$r$]]), johon [[$Q_2$]] tuotiin. Tätä kokonaisuutta kutsutaan sähkökentän voimakkuudeksi [[$E$]] pisteessä, jossa varaus [[$Q_2$]] sijaitsee.

Ajatus on yleistettävissä monimutkaisempiin tilanteisiin: sähkövaraukseen [[$Q$]] kohdistuvan voiman suuruus on varauksen suuruus kerrottuna sähkökentän voimakkuudella. Toisaalta sähkökenttä voidaan määritellä varattuun hiukkaseen kohdistuvana voimana varausyksikköä kohden.

Alla olevassa simulaatiossa voit tarkastella sähkökentän voimakkuusvektoria kolmen erilaisen sähkökentän eri kohdissa.