Auringon säteily syntyy sen pintaosissa kuuman kaasun rakenneosien lämpöliikkeestä. Lähes kaikki kappaleet lähettävät ympärilleen säteilyä vastaavalla mekanismilla. Syntyvä spektri on jatkuva, sillä lämpöliike on satunnaista, ja siinä esiintyy hyvin paljon eri taajuuksia. Korkeassa lämpötilassa lämpöliike on voimakkaampaa, jolloin säteily painottuu suurempiin taajuuksiin eli lyhyempiin aallonpituuksiin. Lämpöliikettä on myös kylmissä kappaleissa, mutta niiden lähettämä säteily on matalataajuuksista ja teholtaan vähäisempää. Alla on kuva Auringon spektristä.

Musta kappale on ideaalimalli säteilylähteelle, joka absorboi kaiken siihen kohdistuvan säteilyn, eikä heijasta sitä lainkaan. Useimmat lämpösäteilevät kappaleet, kuten Aurinko tai ihmiskeho, voidaan mallintaa mustiksi kappaleiksi, kun tarkastellaan kappaleen itsensä synnyttämää säteilyä.

Mustan kappaleen lähettämän eli emittoiman säteilyn intensiteettijakauma riippuu ainoastaan kappaleen lämpötilasta. Kaikki samassa lämpötilassa olevat mustat kappaleet tuottavat samanmuotoisen spektrin. Intensiteettijakaumassa on huippukohta, jota kutsutaan intensiteettimaksimiksi. Säteily sisältää tätä aallonpituutta suhteellisesti eniten. Huipun aallonpituus on kääntäen verrannollinen kappaleen absoluuttiseen lämpötilaan Wilhelm Wienin (1864–1928) muodostaman Wienin siirtymälain mukaisesti. Lämpötilan kasvaessa musta kappale emittoi kaikkia aallonpituuksia voimakkaammin ja samalla spektrin huippu siirtyy kohti lyhyempiä aallonpituuksia. Alla on esitetty mustan kappaleen spektrin intensiteettijakaumia eri lämpötiloissa. Voit tutkia mustan kappaleen spektriä tarkemmin myös alla olevassa simulaatiossa.

Simulaatio: mustan kappaleen säteily 

---

Kuuma metallikappale on hyvin lähellä ideaalia mustaa kappaletta. Hehkuvan metallin väri kertoo sen lämpötilasta. Kuumennettava metalli alkaa ensin säteillä punertavaa pitkäaaltoista valoa. Sulamispisteen lähestyessä punaista lyhyemmät aallonpituudet voimistuvat, jolloin väri lähestyy valkoista.