Valo on yksi sähkömagneettisen säteilyn lajeista. Sähkömagneettinen säteily on sähkö- ja magneettikenttien värähtelynä etenevää poikittaista aaltoliikettä. Alla olevassa kaaviossa on esitetty sähkömagneettisen säteilyn lajeja aallonpituuden mukaan. Kaavio esittää sähkömagneettisen säteilyn spektrin. Kuvassa ovat sähkömagneettisen säteilyn kaikki lajit lyhytaaltoisimmasta gammasäteilystä pitkäaaltoisimpiin radioaaltoihin. Säteilylajien väliset rajat eivät yleensä ole tarkasti määriteltyjä, koska eri säteilylajilla on esim. omanlaisensa syntytapa.

Näkyvä valo on sähkömagneettista säteilyä, jonka ihmissilmä aistii. Näkyvä valo kattaa aallonpituudet 380 nm ... 750 nm. Keskeisimpiä näkyvän valon lähteitä ovat Aurinko, tähdet sekä ihmisen kehittämät valaisimet. Aurinko säteilee kaikkein voimakkaimmin näkyvän valon aallonpituuksia, minkä johdosta ihmisen näköaisti on kehittynyt juuri näkyvän valon aallonpituuksille. Ihminen erottaa näkyvän valon eri aallonpituudet eri väreinä. Jokaista väriä vastaa oma aallonpituusalue. Värinäkö perustuu ihmissilmässä oleviin kolmen tyyppisiin tappisoluihin, jotka ovat herkkiä eri aallonpituusalueille: punaiselle, vihreälle ja siniselle valolle.

Väri	Aallonpituus (nm)
violetti	400−450
sininen	450−490
vihreä	490−560
keltainen	560−590
oranssi	590−630
punainen	630−700

Mustaa ei lueta väriksi, koska se ei ole sähkömagneettista säteilyä. Pinta nähdään mustana, jos se ei lähetä tai heijasta säteilyä näkyvän valon aallonpituuksilla. Valkoinen valo taas on säteilyä, jossa on kaikkia näkyvän valon aallonpituuksia. Auringon näkyvä valo on valkoista valoa. Kun valkoinen valo osuu sopivasti prismaan tai hilaan, värit erkanevat toisistaan ja säteilyn sisältämät värit tulevat näkyviin.