Elektronisieppaus

Elektronisieppaus muistuttaa beeta⁺-hajoamista. Kummassakin heikko vuorovaikutus muuttaa protonin neutroniksi. Elektronisieppauksessa ei kuitenkaan emittoidu positronia, vaan vuorovaikutukseen osallistuu sisimmältä elektronikuorelta yksi elektroni, joka häviää tapahtumassa. Yleensä elektronisieppaus esiintyy, kun ytimen neutroni-protoni-suhde on liian pieni, mutta energiaa liian vähän positronin lähettämiseen ytimestä.

Esimerkiksi berylliumin isotooppi Be-7 hajoaa elektronisieppauksen kautta litiumin isotoopiksi Li-7:

[[$ \qquad ^7_4\text{Be} +{^{\ \ \ 0}_{-1}\text{e}} \rightarrow {^7_3\text{Li}}+\nu $]]

Ytimessä protoni ja elektroni yhdistyvät neutroniksi, ja samalla vapautuu neutriino.

Elektronisieppauksen reaktioyhtälö on yleisesti

[[$ \qquad ^A_Z \text{X}+{^{\ \ \ 0}_{-1}\text{e}}\rightarrow {^{\ \ \ \ \ A}_{Z-1}\text{Y}}+\nu $]]

Spontaani fissio

Jotkin raskaimmista atomiytimistä hajoavat alfahajoamisen sijaan kahdeksi kevyemmäksi ytimeksi. Samalla vapautuu tavallisesti nopeita neutroneja. Syntyvien ydinten kokoa tai neutronien määrää on vaikea ennustaa laskennallisesti. Kunkin spontaanilla fissiolla hajoavan isotoopin hajoamisreaktio tulee selvittää tapauskohtaisesti lähdekirjallisuudesta.

Esimerkiksi uraanin U-238-isotooppi voi hajota joskus alfahajoamisen sijaan myös spontaanin fission kautta:

[[$ \qquad ^{238}_{\ \ 92}\text{U}\rightarrow {^{145}_{\ \ 56}\text{Ba}}+{^{90}_{36}\text{Kr}}+3\cdot {^1_0\text{n}} $]]

Hajoamisreaktiossa syntyy barium-90-isotooppi, krypton-36-isotooppi sekä kolme vapaata neutronia.