5.1 Tuen järjestämistä ohjaavat periaatteet
Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteet
Esiopetukseen osallistuvat lapset kuuluvat perusopetuslain mukaisen kasvun ja oppimisen tuen piiriin. Lain mukaan lapsilla on oikeus saada riittävää tukea heti tuen tarpeen ilmetessä [1]. Lapsen kasvun ja oppimisen tuen kolme tasoa ovat yleinen, tehostettu ja erityinen tuki. Perusopetuslaissa säädettyjä tukimuotoja ovat esimerkiksi osa-aikainen erityisopetus, tulkitsemis- ja avustajapalvelut sekä erityiset apuvälineet. Tukimuotoja voi käyttää kaikilla tuen tasoilla sekä yksittäin että samanaikaisesti toisiaan täydentävinä. Lapsen saaman tuen tulee olla joustavaa, pitkäjänteisesti suunniteltua ja tuen tarpeen mukaan muuttuvaa. Tukea annetaan niin kauan sekä sen tasoisena ja muotoisena kuin se on tarpeellista. Varhaisen tunnistamisen sekä kasvun ja oppimisen tuen tehtävänä on ehkäistä oppimisvaikeuksia sekä ongelmien monimuotoistumista ja syvenemistä.
Kasvun ja oppimisen tukeminen merkitsee yhteisöllisiä ja oppimisympäristöihin liittyviä ratkaisuja sekä lasten yksilöllisiin tarpeisiin vastaamista. Huomiota kiinnitetään erityisesti esteettömyyteen, oppimisvaikeuksien ennaltaehkäisyyn ja varhaiseen tunnistamiseen. Opettajien, erityisopettajien, esiopetuksen muun henkilöstön sekä muiden tuen ammattihenkilöiden monialainen yhteistyö lasten tuen tarpeen havaitsemisessa sekä tuen suunnittelussa ja toteuttamisessa on tärkeää. Yhteistyöhön kulloinkin osallistuvat ammattihenkilöt harkitaan tapauskohtaisesti.
Periaatteena on, että tuen tarve arvioidaan, ja sitä koskevat ratkaisut ja perusopetuslain mukaiset päätökset tehdään mahdollisimman pian esiopetuksen alettua. Usein lapsen tuen tarve on havaittu jo ennen esiopetuksen alkamista. Esiopetuksen, lapsen aiemman varhaiskasvatuksen, neuvolan ja huoltajien yhteistyöllä turvataan lapsen hyvinvoinnin ja oppimisen jatkumoa. Tietoa lapsen mahdollisesti ennen esiopetusta saamista tukitoimista hyödynnetään esiopetuksessa.
Tuen tarvetta arvioitaessa ensimmäiseksi tarkastellaan käytettyjä toimintatapoja, opetusjärjestelyjä ja oppimisympäristöjä sekä niiden soveltuvuutta lapselle. Tarkastelun pohjalta arvioidaan, voidaanko näitä muuttamalla toteuttaa lapselle paremmin sopivia pedagogisia ratkaisuja.
Kasvun ja oppimisen tuen järjestämisen lähtökohtana ovat kunkin lapsen ja lapsiryhmän vahvuudet sekä oppimis- ja kehitystarpeet. Esiopetuksessa huolehditaan siitä, että kaikki lapset saavat onnistumisen kokemuksia oppimisessa ja ryhmän jäsenenä toimimisessa. Näin tuetaan lasten myönteistä käsitystä itsestään. Monipuolista palautetta ja oppimisesta koottua tietoa käytetään suunnitelmallisesti lasten kannustamiseen ja ohjaamiseen. Tällä tehdään oppimisen edistyminen lapsille näkyväksi.
Tuki annetaan lapselle ensisijaisesti omassa esiopetusryhmässä erilaisin joustavin järjestelyin, ellei lapsen etu välttämättä edellytä lapsen siirtämistä toiseen ryhmään tai yksikköön. Mikäli lapsi käyttää esiopetuksen lisäksi muita varhaiskasvatuspalveluja, esiopetuksen ja muun varhaiskasvatuksen henkilöstö tekee yhteistyötä lapsen kasvun ja oppimisen tukeen liittyvissä asioissa.
On tärkeää, että tieto lapsen tuen tarpeesta ja esiopetuksen aikana saamasta tuesta siirtyy myös perusopetukseen. Opetuksen järjestäjät vastaavat sujuvista tiedon siirron käytäntöjen luomisesta ja kehittämisestä.
Tuen järjestämistä ohjaavat periaatteet Jyväskylässä
Jyväskylässä toimitaan inkluusio- ja lähipalveluperiaatteen mukaisesti, jolloin lapsen tarvitsemat tukitoimet järjestetään lapsen esiopetusryhmässä. Lähtökohtana tuen järjestämisessä ovat lapsen vahvuudet, sekä lapsen kehitykseen ja oppimiseen liittyvät tarpeet. Lapsen tuen tarvetta arvioidaan suunnitellusti ja säännöllisesti. Jokaisessa yksikössä on käytettävissä varhaiskasvatuksen erityisopettajan konsultaatiota ja tuen järjestämisessä painopiste on yleisessä tuessa.
Inkluusio on arvoperustainen asia. Kyse on kaikkien lasten tasa-arvosta, yhdenvertaisuudesta, moninaisuuden arvostamisesta, osallisuudesta ja yhteisöllisyydestä. (OKM 2021, 14.) Inklusiivisessa esiopetussympäristössä kaikilla lapsilla tulee olla keinoja saada äänensä kuuluviin ja kertoa iloistaan, mieltymyksistään, harmituksistaan, sekä mahdollisuus esittää myös kritiikkiä. Osallisuus, sosiaalinen osallisuus ja yhteenkuuluvuus kuuluvat inkluusion käsitteeseen. Osallisuudessa painottuu lapsen ja henkilöstön välinen vuorovaikutus, koska siihen kuuluu lapsen mahdollisuus vaikuttaa toimintaansa ja toimintaympäristöihinsä. (OKM 2021, 16–17.) Henkilöstön tehtävänä on etsiä sopivia opetusmenetelmiä ja mukauttaa opetusta. Kaikkien lasten oppimista edistetään monipuolisella ja rikkaalla oppimisympäristöllä. (Takala ym. 2020, 19.)
Jyväskylässä käytetään paikallisesti laadittua Kehityksen ja oppimisen tuki varhaiskasvatuksessa ja esiopetuksessa – kuvausta tuen järjestämisen pohjana. Esiopetusryhmän Pedagogiseen suunnitelmaan (PESU) kirjataan sopimukset siitä, miten eri vuorovaikutustilanteissa lasten kanssa toimitaan, sekä lasten kanssa käytettävät tuen eri muodot. PESU toimii pedagogisen työn perustana, ja sitä arvioidaan säännöllisesti.
Kaiken lapsen saaman tuen pohjalla on lapsen ja henkilöstön välinen lämmin ja sensitiivinen vuorovaikutus. Henkilöstön tulee tarkastella omaa toimintaansa ja vuorovaikutustaan lapsiryhmässä ja työyhteisössä. Pedagogiseen suunnitelmaan kirjataan muun muassa yhteiset sopimukset siitä, miten eri vuorovaikutustilanteissa lasten kanssa toimitaan.
Työyhteisö arvioi keskinäistä vuorovaikutustaan säännöllisesti. Arvioinnin kohteina ovat puhekieleen, vammaisuuteen, sukupuoleen ja katsomukseen liittyvät tekijät, sekä se, kuinka asenteet näkyvät puheissa, eleissä ja toimintatavoissa. Päiväkodin johtajan vastuulla on järjestää säännöllisesti tilaisuuksia keskustella työyhteisön vuorovaikutuksesta, arvoista ja asenteista.
Varhaiskasvatuksen erityisopettajat (VEO) työskentelevät lapsiryhmissä osana muuta esiopetuksen henkilöstöä lasten tuen tarpeiden mukaisesti. Varhaiskasvatuksen erityisopettajat suunnittelevat, toteuttavat ja arvioivat yhdessä varhaiskasvatuksen opettajan kanssa tuen toimintatapoja. He antavat erityisopetusta lapsiryhmille tai yksittäisille lapsille kaikilla tuen tasoilla. Erityisopetus voidaan toteuttaa myös samanaikais- tai yhteisopettajuutena. Varhaiskasvatuksen erityisopettajat konsultoivat ja ohjaavat muuta esiopetuksen henkilöstöä. Varhaiskasvatuksen erityisopettaja on kiinteä osa sekä huoltajien kanssa tehtävää yhteistyötä, että monialaista yhteistyötä lasten tuen tarpeiden niin vaatiessa. Varhaiskasvatuksen opettajat kirjaavat yhdessä suunnitellut tukitoimet lapsen yksilölliseen suunnitelmaan. Tuen tarpeen havainnointi, tuen antaminen, toimintakulttuurin ja toimintatapojen kehittäminen kuuluvat jokaiselle työntekijälle.
Lapsi osallistuu mahdollisuuksiensa mukaan hänelle suunniteltujen tukitoimien suunnitteluun ja arviointiin. Tässä käytetään tukena kullekin lapselle sopivia menetelmiä. Suunnittelun ja arvioinnin apuna käytetään esimerkiksi kuvittamista, piirtämistä ja erilaisia digitaalisia laitteita.
Jyväskylän esiopetuksessa yleinen tuki kuuluu kaikille lapsille. Se on pedagogista, rakenteellista ja hoidollista tukea. Yleinen tuki on esimerkiksi jokapäiväisten tilanteiden hyödyntämistä opetuksessa, turvallisuuden tunteen vahvistamista, sekä lapsille sopivien opetusmenetelmien valitsemista.
Tuen tehostuessa lapsi saa säännöllisempää varhaiskasvatuksen erityisopettajan antamaa erityisopetusta. Lapsi saattaa tarvita yksilöllistä tukea yhdellä tai usealla kehityksensä osa-alueella. Lapsen saadessa erityistä tukea lapsen henkilökohtaisen ohjaamisen tarve on lähes kokoaikaista, tuen tarvetta on usealla kehityksen osa-alueella, tai tuen tarve on jollain kehityksen osa-alueella erittäin suuri.
Lapsiryhmään suunnataan yhteisen arvioinnin pohjalta lisäresurssia mahdollistamaan tukitoimien toteutumista. Erityisavustajia työskentelee osana lapsiryhmää jokaisessa päiväkodissa. Heidän työtehtävänsä vaihtelevat lasten tarpeiden mukaan. Erityisavustajaresurssia koordinoidaan keskitetysti, ja heidän sijoittumistaan päiväkoteihin suunnitellaan yhteistyössä pienalueilla.