5. lk
Historian projekti
Antikin Kreikka -jakso toteuttettiin projektina viidennen luokan oppilailla. Osa toteutti työn peda.net -ympäristössä ja osa tuotti työn käsin. Aiheessa olivat mukana luokanopettaja ja atk-tukihenkilö. Jaksossa keskityttiin tiedon etsintään (ai), kuvan käsittelyyn (ku/ai) ja tvt-taitoihin sekä tietysti historiaan. Arviointi oppilaan osalta oli itsearviointia ja opettaja antoi työn lopuksi sanallisen arvion. Näytteitä työn eri vaiheista ja ohjeista löytyy alla olevista sivuista.
Historia - Antiikin Kreikka
Luokkanäkymä
Näyte oppilaan tekstiosiosta
1. Ateena - sivistyksen ja demokratian keskus
Demokratia
Ateenassa siirryttiin kansanvaltaan eli demokratiaan 500-luvulla eKr. Tärkeistä asioista päätettiin kansankokouksissa. Naiset, orjat ja muualta Ateenaan muuttaneet ihmiset eivät saaneet osallistua päätöksentekoon. Ihmiset valittiin virkoihin arpomalla. Tällä tavalla varmistettiin, että kaikilla kansalaisilla oli yhtä suuret mahdollisuudet tulla valituksi.
Kansalaisten elämä Ateenassa
Antiikin Kreikassa kodit olivat vaatimattomia ja elämä keskittyi pääosin pihoille ja kaduille. Vain rikkaiden taloissa oli seinäverhoja ja -maalauksia. Sängyt olivat puukehikkoja ja ne pehmustettiin kaisloilla. Kreikkalaiset eivät välittäneet kotiensa puhtaudesta ja taloissa saattoi olla hyönteisiä ja rottia. Tärkeintä oli, että talosta sai suojan huonolla säällä. Öljylamput kirvelivät silmiä ja valaisivat huonosti. Valoa tuli sisälle kattoon tehdyistä rei'istä, mutta aukot olivat auki vain hyvällä säällä.
Tori oli vilkas kaupungin keskus, jossa ihmiset tekivät ostoksia ja tapasivat muita ihmisiä. Perheet valmistivat melkein kaiken tarvitsemansa itse. Naiset jauhoivat viljan, leipoivat, kehräsivät langat ja kutoivat kankaat itse. Suutarit, sepät ja savenvalajat valmistivat kaiken, mitä ei osattu valmistaa kotona. Kaupungissa oli kapakoita, jossa matkamies sai levätä ja huuhtoa maantien pölyt kurkusta alas. Toreilla perheenemännät tinkivät hintoja, savenvalajat mainostivat äänekkäästi ruukkujaan ja veistoksiaan ja virkamiehet käyskentelivät valppaina valvomassa torimyyjien hintoja ja mittoja.
Ruoanlaittotaitoa pidettiin hyvin tärkeänä. Naiset keittivät ruoan ulkona kun lapset juoksivat ympärillä. Teurastajalta haettiin välillä lihaa. Herkkuja haettiin kokeilta ja leipureilta. Lihan lisäksi syötiin sipuleita, juustoa, oliiveja, papuja ja herneitä.
Kreikkalaisten ruokapöydän olivat pieniä, ja ne kannettiin pois ruokailun jälkeen. Lautaset tehtiin puusta, savesta tai metallista.
Lapset leikkivät pukkihyppyjä ja olivat sokkosilla. Lapsilla leluina oli palloja, hyrriä, noppia ja perässä vedettäviä rattaita. Nuket oli tehty puusta tai savesta, ja niiden kädet ja jalat saattoivat olla langoista liikuteltavia.
Orjat olivat Ateenalle tärkeitä. Orjat tekivät tekivät työt, niin vapaat kansalaiset pystyivät keskittymään politiikkaan ja kulttuuriin. Ateenalaiset puolustivat orjien hankkimista sanomalla, että "jos jokainen työkalu osaisi käskystä tehdä itse työnsä, silloin eivät yrittäjät tarvitsisi työläisiä, eivätkä isännät orjia". Orjat tekivät raskaimmat ja vaarallisimmat työt. Orjan kohtalo ei välttämättä ollut huono, jos hän pääsi kaivoksen sijasta töihin perheeseen. Pyhäpäivinä ja sairaana ollessaan orja sai levätä tai tehdä kevyempää työtä.
Demokratia
Ateenassa siirryttiin kansanvaltaan eli demokratiaan 500-luvulla eKr. Tärkeistä asioista päätettiin kansankokouksissa. Naiset, orjat ja muualta Ateenaan muuttaneet ihmiset eivät saaneet osallistua päätöksentekoon. Ihmiset valittiin virkoihin arpomalla. Tällä tavalla varmistettiin, että kaikilla kansalaisilla oli yhtä suuret mahdollisuudet tulla valituksi.
Kansalaisten elämä Ateenassa
Antiikin Kreikassa kodit olivat vaatimattomia ja elämä keskittyi pääosin pihoille ja kaduille. Vain rikkaiden taloissa oli seinäverhoja ja -maalauksia. Sängyt olivat puukehikkoja ja ne pehmustettiin kaisloilla. Kreikkalaiset eivät välittäneet kotiensa puhtaudesta ja taloissa saattoi olla hyönteisiä ja rottia. Tärkeintä oli, että talosta sai suojan huonolla säällä. Öljylamput kirvelivät silmiä ja valaisivat huonosti. Valoa tuli sisälle kattoon tehdyistä rei'istä, mutta aukot olivat auki vain hyvällä säällä.
Tori oli vilkas kaupungin keskus, jossa ihmiset tekivät ostoksia ja tapasivat muita ihmisiä. Perheet valmistivat melkein kaiken tarvitsemansa itse. Naiset jauhoivat viljan, leipoivat, kehräsivät langat ja kutoivat kankaat itse. Suutarit, sepät ja savenvalajat valmistivat kaiken, mitä ei osattu valmistaa kotona. Kaupungissa oli kapakoita, jossa matkamies sai levätä ja huuhtoa maantien pölyt kurkusta alas. Toreilla perheenemännät tinkivät hintoja, savenvalajat mainostivat äänekkäästi ruukkujaan ja veistoksiaan ja virkamiehet käyskentelivät valppaina valvomassa torimyyjien hintoja ja mittoja.
Ruoanlaittotaitoa pidettiin hyvin tärkeänä. Naiset keittivät ruoan ulkona kun lapset juoksivat ympärillä. Teurastajalta haettiin välillä lihaa. Herkkuja haettiin kokeilta ja leipureilta. Lihan lisäksi syötiin sipuleita, juustoa, oliiveja, papuja ja herneitä.
Kreikkalaisten ruokapöydän olivat pieniä, ja ne kannettiin pois ruokailun jälkeen. Lautaset tehtiin puusta, savesta tai metallista.
Lapset leikkivät pukkihyppyjä ja olivat sokkosilla. Lapsilla leluina oli palloja, hyrriä, noppia ja perässä vedettäviä rattaita. Nuket oli tehty puusta tai savesta, ja niiden kädet ja jalat saattoivat olla langoista liikuteltavia.
Orjat olivat Ateenalle tärkeitä. Orjat tekivät tekivät työt, niin vapaat kansalaiset pystyivät keskittymään politiikkaan ja kulttuuriin. Ateenalaiset puolustivat orjien hankkimista sanomalla, että "jos jokainen työkalu osaisi käskystä tehdä itse työnsä, silloin eivät yrittäjät tarvitsisi työläisiä, eivätkä isännät orjia". Orjat tekivät raskaimmat ja vaarallisimmat työt. Orjan kohtalo ei välttämättä ollut huono, jos hän pääsi kaivoksen sijasta töihin perheeseen. Pyhäpäivinä ja sairaana ollessaan orja sai levätä tai tehdä kevyempää työtä.
