Lukion englannissa voi tulla joskus vastaan vaikealtakin vaikuttavia tekstejä. Outoja sanoja, pitkiä tekstejä, vieraita aiheita. Tässä muutamia vinkkejä miten tekstien kanssa kannattaa toimia.

1. ENNAKOI

- Lue otsikko
- Katso kuvat
- Katso tekstin lopusta / alusta kuka on kirjoittanut tekstin ja missä se on ensin julkaistu

=> Näistä tiedoista saat jo jonkinlaisen käsityksen millaisesta tekstistä on kyse (katkelma romaanista, sanomalehtiartikkeli, juttu nuorten suosimalla sivustolla, mainos, kirje, puhe tms.), aiheen ja ehkä myös jotain mahdollisesta kirjoittajan asennoitumisesta.

2. SILMÄILE

- Lue teksti kevyesti läpi.
- Kiinnitä huomiota seuraaviin kohtiin

• Ensimmäinen kappale usein johdattaa, seuraavat käsittelevät aihetta eri näkökulmista ja viimeinen tarjoa johtopäätöksen, ratkaisun tms.
• Kappaleiden ensimmäiset virkkeet usein johdattavat aiheeseen.
• Kappaleiden viimeiset virkkeet sisältävät usein johtopäätöksiä ja ratkaisuja

- Kun pääset loppuun, mieti miten tiivistäisit tekstin aiheen yhteen virkkeeseen.

=> Saat yleiskäsityksen aiheesta.

3. LUE TARKEMMIN

- Lue nyt hitaammin.
- Päättele tai etsi sanakirjasta sellaiset sanat, joita et tunne. Kirjoita ne itsellesi muistiin esim. omaan sanalistaan
- Mieti jokaiselle kappaleelle oma otsikko tai tiivistä sisältö yhteen virkkeeseen.

ENTÄ JOS TEKSTISTÄ EI VIELÄKÄÄN SAA SELVÄÄ TAI ET VOI KÄYTTÄÄ SANAKIRJAA?

Kaikkia sanoja ei tarvitse välttämättä tietää. Tutkimusten mukaan yleensä riittää, kun tuntee 70 - 80 % tekstin sanoista!

1. Aloita tutulta näyttävistä kohdista

Kun tunnistat joitakin keskeisiä sanoja ja termejä, pystyt päättelemään aihepiiristä jotain. Lukiolaisena tiedät jo monesta asiasta ainakin jotakin ja tämän yleistiedon perusteella pystyt lähtemään ratkaisemaan tekstin keskeistä viestiä.

2. Pätki ja päättele

Hankalalta näyttävistä pitkistä lauseista kannattaa etsiä

• subjekti eli se, joka tekee tai on jotain (usein lauseen alussa)
• predikaatti eli ne sanat, jotka kertovat mitä tehdään (subjektin jälkeen)
• objekti eli tekemisen kohde (predikaatin jälkeen).

Tämän tiedon pohjalta pystyt ratkaisemaan, minkä sanan merkityksen pohtimista kannattaa jatkaa

Vieraista sanoista kannattaa myös etsiä tuttuja kohtia

- Jätä pois lopussa olevat kieliopilliset päätteet (able, ing, ize yms.) => jääkö jäljelle tuttu kantasana?
- Muistuttaako sana jotain muusta kielestä tuttua sanaa? Jos lisäät vokaalin loppuun, tuleeko siitä suomea?

3. Täydennä itse aukot

Käännä lause suomeksi. Kirjoita ja jätä aukko vieraan sanan kohdalle. Tai sano lause ääneen, 'piip' oudon sanan kohdalle. Miten täydentäisit itse lausetta suomeksi oudon sanan kohdalla?

4. Tyydy vähempään ja siedä epävarmuutta.

Joskus riittää kun tiedät, että kyseessä on jotain positiivista tai negatiivista, iso tai pieni juttu tai että nyt kuvaillaan esim. jonkun esineen ominaisuuksia. Nämä eivät kuitenkaan ole välttämättä olennaista tietoa kokonaisuuden kannalta tai kokeessa ei kysytä näistä kohdista sen enempää.

Vieraasta kielestä ei voi tietää kaikkea. Taitavakaan osaaja ei tunne itselle vieraan aihepiirin kaikkia sanoja. Turhautumisenkin tunteet ovat tavallisia.

On normaalia, että teksti luetaan monta kertaa ja vaiheittain.