Tehtäviä kiintymyssuhteesta

Tehtävä kiintymyssuhdemuodoista

Kirjaudu sisään lähettääksesi tämän lomakkeen

Mitä kiintymyssuhdemuotoa kuvaus koskee?


Kiintymyssuhteen muodostuminen
Vanhempi kykenee eläytymään lapsen mieleen ja mukauttamaan toimintaansa sen mukaisesti → läheisyys, jaetut tunteet ja huomion kohteet; hoivan ja
läsnäolon riittävä johdonmukaisuus ja luotettavuus




Vanhemman omat tunneprosessit määräävät hänen käyttäytymisensä suhteessa lapseen. Vanhempi on välillä herkkä ja lapsen huomioiva, välillä torjuva, tunkeileva tms.




Vanhempi on tunteellisesti etäinen eikä erityisesti eläydy lapsen kokemuksiin. Hoiva voi olla torjuvaa ja välinpitämätöntä. Lapsi ei koe vanhemman vastaavan hänen (tunne-) tarpeisiinsa.





Käyttäytyminen vierastilanteessa
Lapsi ei näytä tunteita (vaikka hänen elimistönsä reagoikin) äidin poistuessa eikä etsi aktiivisesti lohdutusta äidiltä.




Lapsi kaipaa äitiä ja etsii äidiltä lohdutusta eron jälkeen, mutta kykenee melko nopeasti uudelleen leikkiin ja ympäristön tutkimiseen.




Voi olla vihamielinen, passiivinen tai ahdistunut. Lapsi reagoi voimakkaasti, ja häntä on vaikea lohduttaa. Lapsi ei palaa tutkimaan ympäristöä eron jälkeen.



Kirjaudu sisään lähettääksesi tämän lomakkeen

Maaret Kallion kolumni

Roskia viedessäni törmään pihalla aurinkoisesti hymyilevään naapurinmieheen. Suurikokoinen mies kertoo rinta rottingilla: "Katso! Meillä on tällainen pieni yökylässä. Saamme olla pienen kanssa, vanhemmat hetken ihan kahden ja pieni saa ekstrahuomiot mummilassa. Tässä tilanteessa olemme kaikki voittajia!"

Hymyilin ja ajattelin: Tässä perheessä on ymmärretty rakkaudesta jotain hyvin olennaista. Tällaisissa perheissä rakkaus kulkee sukupolvesta ja parista toiseen kuin itsestään – mikä ei suinkaan ole itsestäänselvyys.

TIEDETÄÄN, että huono-osaisuus periytyy monin tavoin. Vanhemman, jota ei ole osattu rakastaa omana itsenään, on vaikea viedä sitä eteenpäin uusillekaan sukupolville. Katkera isovanhempi ei osaa rakastaa jälkipolviaan, koska on yhä suruista solmussa oman historiansa kanssa. Sanotaan, että vanhemmuus on hukassa, mutta onko myös isovanhemmuus hukassa? Tai vielä suuremmin: onko rakkaus hukassa?

Vaikka moni vanhempi päättää toimia toisin, tahtoo rakkauden laatu periytyä. PsT Airi Hautamäen tutkimuksissa näyttäytyi, miten kiintymyksen laatu periytyy sukupolvelta toiselle.

Pelkkä tahto tehdä toisin oman lapsen kanssa ei riitä muutokseen, kun taidot ovat kateissa. Omia kokemuksia hyvässä ja pahassa toistetaan herkästi uuden sukupolven kanssa. Sitä ei voi osata, mitä ei ole itse saanut toisen kanssa oppia.

MONIA LAPSIA, vanhempia ja isovanhempia erottavat maantieteelliset kilometrit pitkässä Suomen maassa. Sitäkin useampaa erottavat sydämien etäisyydet, oma katkeruus, surematon suru ja sanattomaksi vaiettu viha.

Aikuisilla on aina enemmän muutosmahdollisuuksia kuin ihmiskunnan pienimmillä, jotka kuitenkin maksavat aikuisten maksamattomat laskut. Jos aikuinen ei osaa rakastaa, jää lapsi annetun armoille.

Siksi naapurinmiehen ilo kiteytti koko elämän ytimen. Rakkaudessa ei ole häviäjiä, eikä rakkaus lähetä laskua perässä. Rakkaus ei kysy mitä minä saan ja mitä annan, vaan on läsnä aidosta halusta. Oikea rakkaus ei patsastele vain pyhässä, vaan seisoo vankkana myös maanantaimurheissa.

Ehkä sinä et ole saanut syntyä onnelliseen monisukupolviseen rakkausketjuun. Mutta mieti, voisitko olla juuri se, joka aloittaa uudenlaisen ketjun sen ensimmäisenä lenkkinä? Sitkeästi harjoitellen, apua etsien ja itseäsi armahtaen?