Kognitiivinen kehitys

Muistin varhaisesta kehityksestä

  • Muutoksia useilla osa-alueilla samanaikaisesti (havainnot, tarkkaavaisuus, muisti, kieli, ajattelu).
  • Vauva on kuin pieni tutkija, joka tekee oletuksia ja testaa niitä.
  • Vauvojen varhaisia valmiuksia: Objektipysyvyyden ymmärtäminen, Odotuksista poikkeavien tilanteiden huomioiminen, Alkeellinen valmius ajatella matemaattisesti, Tavoitteellisen ja ei-tavoitteellisen toiminnan erottaminen

Vauvat muistavat implisiittisesti, eli reagoivat aiempien kokemustensa pohjalta ilman tietoista kokemusta muistamisesta.

Vauvojen aivot muodostavat kokonaisvaltaisia malleja todellisuudesta. Vauva esim. pystyy tunnistamaan suulla tunnustelemansa tutin myös näköaistimuksen perusteella.

Ensimmäisen ikävuoden lopulla vauvalle on kehittynyt asioita ja tapahtumia koskevia yleisiä muistikuvia (ns. semanttinen muisti). 1 1/2-vuotias pystyy palauttamaan mieleensä tapahtumaketjuja ja pystyy tietoisesti hakemaan muististaan tiettyjä kokemuksia koskevia tietoja.

Vasta myöhemmin lapselle muodostuu kokemus itsestä ajan jatkumossa (episodinen muisti). Kaksivuotinen pystyy kertomaan omakohtaisista tapahtumista. Kehityksen myötä kyky muistinvaraiseen ”aikamatkailuun” ja itsen tiedostamiseen kehittyy edelleen.

Millaisia varhaisia muistoja yksilöllä voi olla?

Lapsuuden muistamattomuudesta

Kielen käyttäminen edellyttää…

SANASTOA
  • Ensimmäiset sanat ovat tyypillisesti asioiden nimiä (auto, kukka, tipu, hauva).
  • Aluksi esiintyy sanojen merkityksiin liittyviä virheitä.
  • Sanojen merkitykset tarkentuvat vähitellen.
  • Kolmevuotiaan sanastossa on noin 1000 sanaa.
SANOJEN JÄRJESTYSTÄ JA TAIVUTUSTA KOSKEVAA TIETOA
  • Kaksisanaiset lauseet ovat tyypillisiä 24 kk:n iässä.
  • Kolmevuotias alkaa harjoitella jo sivulauseidenkin käyttöä.
  • Taivutusmuotojen omaksuminen 2–4 vuoden iässä.
  • Lapsi ei pelkästään toista kuulemaansa puhetta, vaan hän tekee oletuksia taivutussäännöistä ja taivuttaa sanoja näiden oletustensa mukaisesti.
KESKUSTELUN JA KERRONNAN KÄYTÄNTÖJEN TUNTEMISTA
  • oman ja muiden näkökulman yhdistämistä yhtenäiseksi tarinaksi
  • kykyä erottaa kielellisesti tosi ja fantasia (3–4-vuotiaat)
  • erilaisten kielellisten tyylilajien käyttöä
  • ymmärrystä kielen käytön tilannesidonnaisuudesta: mitä voi sanoa ja mitä kuuluu sanoa missäkin tilanteessa

​​

Normaali puheenkehitys, viivästynyt puheenkehitys ja dysfasia

NORMAALI PUHEENKEHITYS
  • 8 kuukauden ikäinen lapsi jokeltelee monipuolisesti
  • 12–15 kuukauden ikäinen käyttää eleitä ilmaisun tukena
  • 18 kuukauden ikäisellä lapsella on 10–18 merkityksellistä sanaa
  • kaksivuotiaana puheesta löytyy sanaliittoja ja ensilauseita, lapsi on kiinnostunut kuulemastaan puheesta
  • kolmevuotiaan puhe on lähes kokonaan ymmärrettävää
VIIVÄSTYNYT PUHEENKEHITYS
  • lapsen puhe muistuttaa nuorempien lasten kielellistä suoritusta
  • kielelliset taidot ovat kauttaaltaan jäljessä
  • lapsen oletetaan ottavan kiinni ikätoverinsa puheen oppimisessa
  • kyseessä on kehityksellinen häiriö, joka voi esiintyä itsenäisenä tai liittyä selviin kehityspoikkeamiin tai ympäristödeprivaatioon
DYSFASIA
  • kieli ei vastaa minkään nuoremman ikäryhmän kielellistä suoritusta
  • eriytynyt kielen osataitojen heikkous
  • ennakoi heikompaa kuntoutumista kuin viivästynyt puheen- tai kielenkehitys
  • vaikuttaa koulumenestykseen ja sosioemotionaaliseen kehitykseen
  • ei muuta kehityksellistä sairautta
  • oletus neurologisesta taustasta
  • normaali kognitiivinen kehitys
  • normaali kasvuympäristö

Lähde: Katja Holopainen, Kymmenen sanaa on liian vähän kaksivuotiaalle, Lapsen maailma 10/2000.