Suomen viralliset kansalliskielet ovat suomi ja ruotsi. Niillä on oikeus saada viranomaispalveluja.

Valtion tai kunnan virkamiehiltä vaaditaan koko maassa molempien virallisten kielten taitoa. 

Kielivähemmistöt jakautuvat historiallisiin ja maahanmuuttajataustaisiin kielivähemmistöihin.

Suomessa puhutaan myös kolmea saamelaiskieltä, pohjois-, inarin- ja koltansaamea, joista pohjoissaamea eniten (20 000 puhujaa). Saamen kielilaki turvaa saamelaiskielten oikeuksia.

Karjalan kieli on suomen sukukielistä lähin. Sen puhuja-alue on Itä-Karjalassa (6000 puhujaa, 20 000 hallitsee).

Suomen romanikieltä puhuvat lähinnä iäkkäät romanit, yhteensä romanikansalaisia on noin 10 000.

Venäjää puhuu Suomen suurin kielivähemmistö, 70 000 ihmistä.

Myös tataaria ja jiddista puhutaan Suomessa.

Suurimpia maahanmuuttajataustaisia kielivähemmistöjä Suomessa ovat viron, somalin, arabian, englannin, kiinan ja kurdin puhujat.

Viittomakielessä käytetään käsien, vartalon ja suun liikkeitä. Suomessa käytetään suomalaista viittomakieltä ja suomenruotsalaista viittomakieltä (noin 5000 suomalaisen äidinkieli).

Murre tarkoittaa kielen alueellista vaihtelua. Suomen murteet jaetaan itä- ja länsimurteisiin.
- lounaismurteet
- hämäläismurteet
- etelä- ja keskipohjanmaan murteet
- pohjois-pohjanmaan murteet
- peräpohjan murteet
- savolaismurteet (itämurteita)
- kaakkoismurteet (itämurteita)

-Opiskele murrekartta