Eliöiden on sopeuduttava sekä muihin eliöihin että elottomaan luontoon.
Abioottisia ympäristötekijöitä:
Valo, vaihtelee vuorokauden ja lähellä napoja myös vuodenaikojen mukaan
Lämpö, vaihtelee vuorokauden mukaan, vuodenaikojen mukaan ja esim. merivirtojen, tuulien ja vuoristojen mukaan.
Vesi, on sekä hyvin kosteita (joki) että erittäin kuivia (aavikko) elinympäristöjä, mutta kaikki tarvitsevat vettä. Veden määrä voi myös vaihdella (esimerkiksi savannin kuivakausi ja sadekausi).
Maaperän ja ilmakehän aineet: suola, happi, ravinteet ym. Kasveille tärkeimpiä ravinteita ovat nitraatit, fosfaatit, kalium ja magnesium. Happamuus vaikuttaa ravinteiden saatavuuteen.
Paine (ilmanpaine ja vedenpaine)
Toistuvat tulipalot, myrskyt, aallokko
Eliöt ovat sopeutuneet evoluution kautta elämään erilaisissa ympäristöissä -> Biodiversiteetti on suurin:
eniten energiaa saavissa elinympäristöissä
vanhoissa, pysyvissä elinympäristöissä
monipuolisissa elinympäristöissä
pinta-alaltaan suurissa elinympäristöissä
Kasvien tapoja selviytyä talvesta:
Arvokkaat aineet runkoon talteen, lepotila
Maan alla talvehtivat siemenet, maavarsi tai juuri
Lumen alla talvehtiminen
Talveen liittyy myös kuivuus, joten haihduttamista vähentää esimerkiksi neulaset ja lehtien pudottaminen
Eläinten tapoja selviytyä talvesta:
Talviuni, talvihorros, kylmänhorros
Muutto
Munana talvehtiminen
Talviturkki, suojaväri
Lumen alla on lämpimämpää, pesä
Ruokavarastot, vararavinto
Eläinten ja kasvien tapoja sopeutua kuivuuteen:
Käytös: liikutaan öisin, pysyttele lähellä vettä, pysy varjossa
Esim. kaktukset säilövät vettä
Kasvit puhkeavat kukkaan vasta sadekaudella, siemen
Kuivakkokasvien nahkea lehden pinta, pienet lehdet (havupuiden neulaset ja kaktuksen piikit)
Eläimillä voi olla väkevä virtsa ja kuivat ulosteet
Ekolokero:
Ympäristöresurssien summa
Ympäristöresursseja ovat esimerkiksi ravinto, valo, kosteus ym.
Eliölajin paikka eliöyhteisössä
Kaksi lajia ei voi selvitä pitkään täsmälleen samassa ekologisessa lokerossa eli niillä olisi täsmälleen samanlaiset vaatimukset elinympäristön suhteen. Osittain ekolokerot voivat mennä päälekkäin.
Sietoalue:
Ympäristöresursseja voidaan kuvata myös sietoalue-kuvaajina.
Kapea-alainen laji on tarkka ympäristötekijän suhteen, esimerkiksi sietää vain pH 6,5 - 7,5 = ekolokero on kapea.
Kapea-alaiset lajit ovat hyviä bioindikaattoreita eli ilmentäjälajeja. Esimerkiksi naavaa kasvaa vain saasteettomilla alueilla, koska sen sietoalue saasteiden suhteen on hyvin pieni.
Laaja-alaiset lajit eivät ole kovin nirsoja kyseessä olevan ympäristötekijän suhteen.
Se sietoisuusalue, joka rajoittaa kasvua, on nimeltään minimitekijä.
Usein Suomessa minimitekijä on fosfori (P) tai nitraatti (typpi, N)
