Yangin päiväkirja alkaa äänitteen kohdasta 2.10

Matkamme Uuteen-Seelantiin ei alkanut hyvin. Mies, joka istui vieressäni, (12) koko matkan Singaporesta. Kun laskeuduimme, minäkin olin vilustunut. Andy ja hänen äitinsä hakivat meidät lentokentältä. Kärsimme vähän aikaerosta, mutta olimme myös hyvin innostuneita. Harrastamme molemmat vesiurheilua ja toivoimme, että Andy veisi meidät (13) niin pian kuin mahdollista. Olimme yllättyneitä, kun hän vei meidät vaeltamaan vuorille seuraavana päivänä. Meillä ei ollut vaelluskenkiä, mutta Andy sanoi, ettei se haitannut, koska emme olleet menossa kauas. Maisemat olivat mahtavat, ja huolimatta (14) meillä oli hauskaa.
Lounaalla oli vähän kiusallista. Rob ja minä olemme (15) , mutta Andy oli selvästi unohtanut sen, koska hän antoi meille makkaroita lounaaksi. Emme halunneet olla epäkohteliaita, joten (16) Robin reppuun. Emme nukkuneet silmänräpäystäkään sinä yönä. Nousi myrsky ja me kastuimme ihan läpimäriksi. (17) seuraavana aamuna papukaija yritti varastaa makkarat repusta. Kun Rob yritti saada lintua pois laukultaan, se puri häntä sormeen! (18) ja Rob-raukka voi melko huonosti, kun pääsimme takaisin kaupunkiin. Lääkäri laittoi (19) ja antoi hänelle (20) . Robin sormi näyttää nyt siteeseen käärityltä ilmapallolta. Minulla on valtava rakkula, selkäni on tosi kipeä kovalla maalla vietetyn yön jälkeen ja (21) on pahempi kuin koskaan. Ja Andy ei puhu muusta kuin lumilautailusta ja benjihypyn tekemisestä! Tällä menolla Ron ja minä päädymme sairaalaan.