Päivä Libby Hardingin elämässä

14-vuotias Libby Harding asuu karjatilalla Queenslandin osavaltiossa Australiassa. Lue, kuinka hän
viettää tavallisen marraskuisen tiistaipäivän.

Aikainen aamu
Herään suunnilleen seitsemältä ja niin kuin aina, kylpyhuoneeseen on ruuhkaa. Minulla on neljä
siskoa, ja meidän kaikkien pitää laittautua valmiiksi samaan aikaan. Vesi haisee taas oudolta. Kolmeen
vuoteen ei ole satanut, ja kuten kaikki lapset Australian sisämaassa, me tiedämme, että meidän pitää
säästää vettä. Me juomme suodatettua vettä ja käytämme vettä suoraan padosta peseytymiseen,
pyykinpesuun, tiskaamiseen ja niin edelleen.

Aamiaiseksi on maitoa ja paahtoleipää, jonka päällä on Vegemite-levitettä. Kouluun käveleminen kestää
30 sekuntia, koska me menemme tunnille rakennukseen, joka on aivan talomme vieressä. Olemme
aina viitanneet tähän rakennukseen ’kouluna’, mutta se on oikeasti vain iso huone, jossa on sisällä
kaikki opetukseen tarvittavat välineet. Meillä ei tietenkään ole koulupukuja, vaikkakin ensi vuonna kun
menen sisäoppilaitokseen, minun pitää käyttää sellaista.
Koulussa

Laitan kuulokkeet päähän, kirjaudun sisään ja odotan historian tunnin alkua. Historian tunnilla
on kahdeksan oppilasta. Me voimme puhua toisillemme ja opettajalle, joka opettaa meitä etänä
radioyhteyden avulla kaupungista, mutta me emme näe toisiamme.
Kello kymmeneltä äiti tulee luokkahuoneeseen. Hän on menossa kaupunkiin ja kysyy, tarvitsemmeko
me jotain. On epätavallista, että hän on menossa, sillä me olemme jo käyneet kaupungissa tässä
kuussa. Me asumme noin 300 kilometrin päässä lähimmästä kaupungista ja käymme ostoksilla vain
kerran kuussa. Jos unohdamme ostaa jotain, meidän täytyy yleensä selvitä ilman sitä seuraavaan
kertaan asti. Minulle ei tule yhtään ainutta asiaa mieleen, mutta 11-vuotiaalla siskollani Joeylla on pitkä
lista valmiina: pääasiassa erilaisia makeisia!

Lounasaika
Syömme lounasta ilman äitiä – meillä on tänään makkaraa ja muusia. Isä kertoo meille, että
yhtä koirista on melkein purrut käärme. Tilalla on paljon käärmeitä, ja niitä pitää aina varoa.
Kerran kuningasruskeakäärme tuli sisään taloon yöllä, mutta onneksi yksi koirista tappoi sen.
Kuningasruskeakäärmeet ovat todella myrkyllisiä. Käärme ei ole koskaan hyökännyt kenenkään meidän
kimppuumme. Mutta olemme nähneet niitä paljon talossa ja sen ympärillä ja totta kai pensaikossa.
Isä menee tarkistamaan sähköposteja. Meillä on ollut satelliittiyhteys nettiin pääsyä varten vähän yli
vuoden ajan. Australia on niin valtava, että isoilla alueilla sisämaassa ei ole verkkoyhteyttä, joten kai me
olemme onnekkaita, että meillä on internet. Mutta menen tuskin koskaan nettiin koulun ulkopuolella.
Ei ole aikaa!

Myöhäinen iltapäivä
Minulla on vielä kaksi etätuntia iltapäivällä, mutta kello kolmelta me olemme valmiita. Haemme
hattumme ja saappaamme talosta ja satuloimme hevoset. Hatut, koska tänään on yli 40 astetta
ja saappaat käärmeiden takia. Meillä jokaisella on oma hevonen. Minun on nimeltään Cinnamon
(Kaneli). Isä odottaa meitä pellolla. Meidän täytyy auttaa häntä siirtämään satoja vasikoita ennen
auringonlaskua. Tästä tulee pitkä, kiireinen iltapäivä Cinnamonille ja minulle, ja juuri sellaisesta
pidänkin. En voi kuvitellakaan asuvani missään muualla kuin tällä valtavalla tilalla sisämaassa. Isä on
samanlainen. Hän sanoo, että se on meillä verissä.