Helmikuu starttasi kauniilla ja hauskalla tavalla seikkailemalla Muumi- jääluolassa. Oppilaat ihastelivat upeita veistoksia ja laskivat innokkaasti mäkeä dionitseilla ja liukureilla. Napakelkalla annettiin vauhtia kavereille ja saatiin pää pyörälle. On se vaan mukava juttu tuo Muumi jääluola. Tuon linkin takaa voi katsella juttuja jääluolasta.
Hiihtelykausi starttasi helmikuun myötä. Intoa lisäsi myös suomalaisten hiihtäjien loistava menestys Pekingin olympialaisissa. Olympialaisia katseltiin myös koulussa. Näimme Iivo Niskasen mahtavan voittohiihdon maaliintuloa. Valitettavasti jääkiekkoa emme pystyneet katsomaan, kun meillä ei enää ole telkkaria koulussa. Saimme kuitenkin reaaliaikaista infoa telkkarin ääreltä tekstiviestillä Suomi- Slovakin pelissä.
Olympiameininkiä olemme tehneet myös kuviksessa. Upeita töitä tekivät kakki luokat. Pienten luokkalaisten töistä löytyy vauhtia ja meininkiä.
Lunta on tänä alkuvuonna riittänyt. Yhdellä liikuntatunnilla pelailimme umpihankinorsupalloa ja se olikin aika rankkaa, mutta hauskaa. Korkeisiin kinoksiin on rakennettu majoja ja leikitty lipunryöstöä omilla vuorilla. Tasainen koulunpihamme on vallan muuttunut muotoaan, mutta hauskalla tavalla. Välitunneilla on vuorenvalloitusta ollut leikkimässä sekaisin eri luokkien oppilaat. Yhteisillä selkeillä säännöillä ja hyvällä mielellä pelatessa homma toimii hienosti. Toki välillä mietittiin niitä yhteisiä sääntöjä ja muistutettiin , ettei liian vakavasti saa leikkiä.
Pulkat ovat olleet ahkerassa käytössä. Vaikka mäki on aika lailla pieni, niin pulkkarallilaskijoiden nauru ja ilo kuuluu useilla välkillä. Pulkat kyllä joutuvat koville ja aika moni niistä onkin mennyt rikki.
Kun nämä lumet jossain vaiheessa lähtevät, niin saattaa jokunen frisbeekiekko lumen alta löytyä. Frisbeekori koristaa koulun pihaa useana päivänä. Samoin sählymaalit raahataan joka päivä paikoilleen ja taitavat pelit täyttävät välitunnit.
Ystävänpäiväkirjeitä kirjoitettiin viikon verran. Se ei ihan helppoa olekaan tuo kirjoittaminen niin, ettei toinen arvaa ja kuitenkin kirjoittaa enemmän. Allekirjoittanutkin kirjoitti vuoroin vasemmalla kädellä ja vuoroin pyysi omaa jälkikasvuaan auttamaan. Kuitenkin kirjeiden kohde arvasi kirjoittajan ennen perjantaita. Vaan aika moni oli onnistunut kirjoituksissaan eikä ollut mukavista kirjeistä huolimatta paljastunut. Ystävänpäivänä oppilaat kirjoittelivat toistensa lappuihin asioista, joita voisivat tehdä ko. oppilaan kanssa. Päivän päätteeksi kaikki saivat mukaansa mukavan lapun.
Areenalla kävimme helmikuun aikana pari kertaa. Innokkaita pelaajia on tässä porukassa paljon ja tosi taitavia ovatkin. Sähly on lempilaji monelle Areenallakin, mutta kyllä muutkin lajit luistaa. Loppurentouksena pallohieronta oli niin rentouttavaa, että meinasi ihan unettamaan alkaa. Kisailimme myös koulumme leikkimielisiä olympialaisia Areenalla ja pihalla. Hassunkurinen pallon vieritys ämpäriin ei olekaan ihan helppo homma. Vatsalautaradan selvittäminen tai limboaminen vaatii myös eri vahvuuksia ja tuuriakin. Ulkona pelaisimme ihmiscurlinkia ja vallan lasermittarilla mitattiin korkein lumipatsas.
Seurakunnan kanssa teimme yhteistyötä sekä kirkolla että koululla. Kirkkovierailulla juttelimme hautajaisista ja kuolemasta. Oppilaat kyselivät hyviä vaikkakin vaikeita asioita ja hetki oli kaunis. Lopuksi kaikki saivat laittaa oman hautakynttilän hautausmaalle. Louhi-laivan muistomerkki oli niin lumen peitossa ettei sinne saanut kynttilää viedyksi, mutta laitoimme niitä muille haudoille. Samalla muistelimme poisnkkuneita rakkaitamme. Koululle saimme toisen Sarin seurakunnasta iloksemme. Hän kertoi tarinan ystävyydestä mukavasti elävöittäen. Juttelimme kiusaamisesta ja anteeksiantamisesta.
Pajailua jatkoimme vesiteemalla. Kimmo-open ohjauksessa oppilaat rakensivat lumipoteroa- ja iglua. Se oli hauskaa vaan märkää puuhaa. Nuoskalumi katseli aika monet hanskat ja housut, mutta yhteistyöllä valmistui hienoa iglu. Kattoa ei tohditaan rakennukselle laittaa, ettei se vahingossa kenenkään päälle putoa. Toisella pisteellä oppilaat keksivät puhtaasta ja likaisesta vedestä räp- sanoituksia. Kun kaikki laitetaan yhteen, niin saadaankin mitä mainioin räp.
Ekaluokkalaisten kanssa olemme harjoitelleet eläimiä. Oppilaat piirsivät mitä mainioimpia kuvia ja niihin etsivät niihin nimet Googlen sanakirjasta. Kakkostenkin kanssa olemme harjoitelleet sanakirjan käyttöä etsien eri tunteita enkuksi. Blooketin pelaaminen on oppilaista ihan huippua ja sitä olisi mukavaa tehdä joka tunti. Valitettavasti tämä kenkku ope ei ihan joka tunti sitä anna pelata. Vaan onhan hienoa, että on olemassa peli, jossa oppii ja se innostaa.
Ekalaisten äikässä olemme harjoitelleet kirjainkaveruksia ja riitaisia kirjaimia. Kakkosten kanssa on vuorossa eris-ja yleisnimet. Toiminnallisten tehtävien kautta oppinen on mukavaa. Kummasti innostaa tekemään, kun välillä pääsee hyrrää pyöräyttämään tai puolapuilla kiipeämään.
Käsitöissä oli ihan lempparihomma monelle. Oppilaat suunnittelivat oman kynätelineen. Monen sahaamisen, hiomisen, maalaamisen, leimaamisen ja naulaamisen jälkeen upeat taideteokset olivat valmiit. Niitä ei raskinut kovin kauaa koululla säilyttää, kun oli kiire saada kynäteline kotiin. Enkä kyllä asiaa ihmettelemään. Luovia ja onnistuneita ratkaisuja oli monia ja niistä on varmasti iloa kotona.
Viimeisellä kouluviikolla ennen talvilomaa nautimme keväisen hohtavasta säästä useammalla liikunnallisilla tavalla. Maanantaina osallistuimme Vokkolan kentällä koulujen välisiin hiihtokisoihin. Edellisen kerran liian kova pakkanen esti ajanoton, mutta nyt sää oli mitä upein. Ladut olivat luistavat ja mielet iloiset. Hienosti kaikki hiihtelijät ja yksi mitalikin tuli luokallemme. Sitä juhlimme sitten perjantaina mitalikahvien muodossa.
Keskiviikkona pääsimme kaikkien luokkien kanssa vuorotellen kunnon pulkkamäkeen. Laskimme metsäteillä, johon oli tehty ura moottorikelkoilla. Välillä joku eksyi uralta lumihankeen, muttei se tahtia haitannut. Pitkiä pellavia laskimme päivää liian myöhään, mutta piti osuttaa mäenlasku koulutaksiin sopivaksi. Koulun vieressä ei juuri ole mäkiä, mitä nyt tänä talvena lumikasat ovat aika korkeita.
Perjantaina vietimme perinteistä lomallelaskeutumisriehaa hiihdellen pelloille, metsiin, jäälle ja teille tehdyillä laduilla. Kyllä on Ilpo ajanut upeat ladut ja aurinko kruunasi hiihtelyä. Me pienet pääsimme koulukyydillä alkumatkan. Olimme laskeneet mukavaa alamäkeä jo aika monta kertaa, kun 3-6- luokkalaiset saapuivat laavulle. Jätimme heidät sinne herkuttelemaan eväsnameilla ja juomilla ja lähdimme hiihtelemään koululle päin. Herkutellessamme omia eväitämme ladun varressa, totesi yksi reipas ekaluokkalainen: 'Ihan paras koulupäivä ikinä.'. Tuohon oli helppo samaistua.
