Alumnitarinoita ja muistoja Laukaan lukiosta
MIIA PIRINEN - KIRJOITTAMISEN OPETTAJA
Lukion jälkeen päädyin yliopistoon mun varavaihtoehtoalalle. Tein sinne kandin ja vaihdoin sitten alalle, jolle en tajunnut tai uskaltanut aiemmin suunnata. Musta tuli kirjallisuuden maisteri kirjoittamisen linjalta, mikä olisi lukioaikaisen minun mielestä ollut siistiä ja pelottavan epävarmaa. Nykyään opetan Jyväskylän yliopistossa tieteellistä kirjoittamista ja avoimessa luovempaakin. Niin, ja editoin ensi syksynä ilmestyvää lastenromaaniani. Siitä lisätietoja mun siskoilta, vitsi vitsi, ei nekään vielä tiedä tämän enempää
Lukiolaisille haluaisin sanoa, että pitäkää huolta itsestänne. Mikään koulutehtävä tai kouluhaku ei ole burnoutin arvoinen. Myös sen haluan sanoa, että on ihan tavallista vaihtaa suunnitelmia, vaihtaa suuntaa, vaihtaa opiskelualaa tai ammattia tai muuten vaan luoda nahkansa. Ei ole mitään hätää, jos ei lukioikäisenä tiedä, mitä haluaisi elämässä olla ja tehdä. Tee jotain mikä kutkuttaa, tee maailmasta vähän parempi. Keitä kuppi teetä."
Terveisin alumni-Miia + terveisiä niille opeille jotka oli talossa 2008-2011
SIMO KOKKONEN - MYYNTI- JA TAPAHTUMAPÄÄLLIKKÖ
Olen Simo Kokkonen, 24v. Työskentelen tällä hetkellä rakkaan lajin (jalkapallon) parissa Suomen huipulla Veikkausliigaseura FC Lahden myynti-, ja tapahtumapäällikkönä.
Valmistuin Laukaan lukiosta keväällä 2015. Urheilu oli kulkenut jo tuolloin lähellä omaa sydäntäni ja se myös kiinnosti tulevaisuuden työelämää ajatelle. Lähdin lukion jälkeen opiskelemaan Jyväskylän Ammattikorkeakouluun kansainvälistä urheiluliiketoimintaa haaveissa työskentely urheilun parissa. Se toteutui. Tulevaisuuden haaveissa kiintää kuitenkin vielä entistä isommat kentät.
Tässä omat vinkkini teille lukiolaiset: Omia tulevaisuuden haaveitanne ajatellessa, lähtekää miettimään välitavoitteiden kautta sinne pääsyä. En minäkään omaan haaveammattiini pääsisi suoraan koulunpenkiltä, vaan on pitänyt suunnitella mahdollisia polkuja kohti päämäärää. Mikäli teillä ei vielä ole selvää omasta alastanne, ei hätää. Kaikki järjestyy aikanaan. Rohkeasti kokeilemalla löydät sen oman juttusi!
Laukaan lukio oli minulle mainio paikka, läsnä ja lähellä! Riittävän pieni, laadukas ja monipuolinen.
Mukavaa syksyä kaikille!
Simo Kokkonen
MAIJA WIRLANDER - TUOTEPÄÄLLIKKÖ
Olen tietotekniikan diplomi-insinööri ja sähkön kandi. Opiskelin käytettävyyttä ja ohjelmistotuotantoa sekä matematiikkaa. Urallani en ole toistaiseksi päätynyt koodaamaan, vaan käytettävyys ja käyttäjäkokemus ovat vieneet mukanaan ja tehneet minusta asiakas- ja tuotekehitysrajapinnoissa työskentelevän tuotepäällikön.
Neuvottelen muutoksista sopimuksiin, teen ennakkovalmisteluja, kartoitan tarpeita, selvitän vaatimuksia ja mitä asiakas niillä tarkoittaa. Tiimirajapinnassa olen kehittäjien kanssa määrittelemässä miten sovitut asiat lopulta toteutetaan. Tässä koulutustaustani on ollut selvästi hyödyksi, sillä pystyn käymään keskustelua sekä loppukäyttäjän, asiakkaan että ohjelmistokehityksen näkökulmasta.
Työni on ongelmien ratkaisua keskustelujen kautta, toki myös dokumentointia, esittämistä, viestintää. Osallistun myös Insta Responsen johtoryhmän toimintaan. Teen työtä useilla tasoilla, pyrkimyksenäni saada kaikki toimijat tukemaan toisiaan ja pelaamaan yhteiseen maaliin. Ajattelen, että työssäni tulkkaan eri lähtökohdista tulevien ihmisten ajatuksia. Avoimuus ja läpinäkyvyys ovatkin kaksi asiaa, joita pyrin työssäni edistämään, sisäisesti ja ulospäin, rakentavasti ja ratkaisuja löytäen ja katson mihin asti se johtaa.
Olen tehnyt lyhennettyä työviikkoa jo jonkin aikaa. Olen oppinut ajan merkityksen uudella tavalla, kun viikosta on otettu päivä tai kaksi pois. Se on pakottanut priorisoimaan rankalla kädellä ja keskittymään vain oleelliseen, jottei päivistä tulisi silppuisia.
Haluan korostaa joustavan työajan tärkeyttä, sillä se voi olla jaksamiselle ja uralle todella hyväksi. Uskon, että olen jaksanut painaa ja kehittyä juuri tämän johdosta. Tulin harjoittelijana ohjelmistotestaajaksi, ihan eri projektiin, josta siirryin aika nopeasti suunnittelemaan käyttöliittymiä. Dippatyön tein Responseen, jonne jäin käytettävyysasiantuntijaksi, ja matka on jatkunut tuoteomistajaksi ja tuotepäälliköksi. Intoni tehdä ja kehittyä on näkynyt ja olen saanut haastavampia tehtäviä. Joustosta hyötyy myös yksityiselämä — olemme mieheni kanssa äärimmäisen onnellisia näistä järjestelyistä, olemme onnellisempia, energisempiä ja paremmin voivia kuin ennen lapsia.
Responsen mahtava porukka on toinen “perheeni” — täällä on huikean lahjakkaita tyyppejä ja millä sydämellä he tekevät! Arvostan heitä ihan valtavasti. Sitä haluaa tehdä oman työnsä hyvin, ja kaikella toiminnallaan edistää, että tavoitteemme on selkeä ja yhteinen.
Vapaa-ajallani olen aktiivisesti Mothers in Business -yhdistyksen toiminnassa ja kuulun sen hallitukseen. Erilaisista aiheista järjestämissämme tapahtumissa pääsee tutustumaan laajalla skaalalla omien alojensa rautaisiin ammattilaisiin. Siinä on mahtava tilaisuus oppia mistä tahansa, ilman että se välttämättä liittyisi työkontekstiisi.
Yksi draiverini onkin uuden oppiminen, tiedon saaminen. Minulla on kova vimma mennä eteenpäin, en kauheasti pysähdy. Olen viimeisen vuoden aikana löytänyt sisäisen vaikuttajani. On ollut siistiä huomata, että on onnistunut viemään isojakin muutoksia osaksi eri yhteisöjen toimintaa. Yritänkin pitää katseeni koko ajan hiukan kauempana nähdäkseni mitä tämän hetken ja tavoitteen välissä täytyy tapahtua. Rakastan eniten sitä, kun voin auttaa ihmisiä ymmärtämään asioita ja toisiaan, kohtaamaan ja näkemään asioiden yhteyksiä. Parhaimmat kiksit saan ihmisten kanssa tekemisestä ja ongelmien ratkomisesta yhdessä.
ERIKA NIEMINEN - URA- JA OPINTO-OHJAAJA
Ura- ja opinto-ohjaaja
Ohjaamokoordinaattori
Olen valmistunut Laukaan lukiosta ylioppilaaksi keväällä 2009. Tulin Laukaan lukioon toiselta paikkakunnalta uutena kasvona ja sain heti ensimmäisenä päivänä huomata, kuinka muut opiskelijatkin kuin opettajatkin ottivat tulokkaan innolla vastaan. Laukaan lukiosta muistelen lämmöllä pienen lukion mahdollistamaa yhteisöllisyyttä, jota isommassa oppilaitoksessa ei välttämättä saavuteta.
Omena ei kauas puusta putoa.. ja tällä hetkellä työskentelen Laukaan kunnan työllistämispalveluissa ura- ja opinto-ohjaajana sekä koordinoin Ohjaamo Laukaan toimintaa. Minulla ei ollut lukion jälkeen selkeää visiota, mitä haluan lähteä opiskelmaan ja päädyin kansalaisopistoon opiskelemaan kasvatustieteen avoimia yliopisto-opintoja vaikka en ollut ollenkaan varma onko tämä se minun juttuni. Kipinä tieteenalaa kohtaan syntyi ja syksyllä 2010 aloitin yleisen kasvatustieteen opinnot Jyväskylän yliopistossa. Opintojeni aika työskentelin erilaisissa kesätöissä; kurssiohjaajana, Kelan asiakaspalvelijana jne. Lähdin myös vaihto-opiskelemaan Walesiin yhdeksi lukukaudeksi. Valmistuin kasvatustieteen maisteriksi erityisopettajan pätevyydellä keväällä 2016. Parin opetusvuoden jälkeen hyppäsin ura- ja opinto-ohjaajaksi hankemaailmaan ja nyt työni jatkuvat Laukaan kunnalla. Tulkaahan piipahtamaan Ohjaamossa tuossa Rosannen yläkerrassa, jos elämässä joku pohdituttaa. Meitä siellä on porukka eri alan ammattilaisia tietä nuoria opastamassa elämässä eteenpäin.
ESSI SEPPÄLÄ - KUVAAMATAIDON OPETTAJA
Terkkuja kaikille Laukaan lukion opiskelijoille ja henkilökunnalle!
Valmistuin Laukaan lukiosta keväällä 2012 ja hain sekä matematiikan opintoihin Jyväskylään että kuvisopintoihin Rovaniemelle. Maija oli vinkannut abivuoden syksynä minulle ohimennen että "susta vois tulla aika hyvä kuvisope." Tätä ennen olin ajatellut hakevani lääkikseen, mutta Maijan kommentin jälkeen rohkaistuin tavoittelemaan hiljaista unelmaani. Kiitos Maija! Tulinkin Rovaniemelle valituksi ja otin paikan vastaan.
Nyt kesällä 2020 8 vuoden jälkeen valmistuin kuvataideopettajaksi Rovaniemeltä ja hankin musiikin open pätevyyden Oulusta. Rohkaisen teitä muitakin, että jos et osaa valita monista mielenkiinnon kohteistasi, aloita yhdellä. Nykyiset koulutusmahdollisuudet ovat avarat ja rinnallasi tulee olemaan ystävällisiä ihmisiä, alansa ammattilaisia, jotka auttavat sua löytämään oman polkusi.
Lisäksi muistutan, etteivät kirjoitukset ole ainut mittapuu osoittaa omaa osaamistasi. Ne helpottavat ja ovat tärkeät sisäänpääsykokeissa, mutta sussa on vielä enemmän mitä yhdellä paperilla lukee, joten pidä huoli itsestäsi ja kavereista. Lähde rohkeasti mukaan uusiin haasteisiin, oli se koulu, uuden taidon oppiminen tai vaikka vapaaehtoistyö. Sussa on potentiaalia mihin vain!
Terkuin Essi
EVELIINA - SOSIAALIOHJAAJA, VAMMAISPALVELUT
Olen Eve, ja kirjoitin ylioppilaaksi Laukaan lukiosta vuonna 2013. Tällä hetkellä asustelen Pirkkalassa mieheni ja 5-vuotiaan poikani kanssa. Vuodet ovat vierineet, mutta edelleen palaan muisteluissani välillä lukioon ja varsinkin niihin ihmisiin, joita lukioaikana tapasin.
Lukion jälkeen mulle kävi klassiset, ja lähdin rakastuneena miehen perässä Pirkanmaalle. Ensimmäinen vuosi lukion jälkeen oli vähän kuin taukovuosi - ei mulla ollut silloin opiskelupaikkaa, joka toki oli ehkä se ensimmäinen tavoite lukion jälkeen saavutettavaksi.
Tuon vuoden aikana tein lastenhoitohommia. Olin aina ajatellut, että musta tulee lastentarhanopettaja. No ei tullut. Eihän se pidempiaikainen lasten hoito ollut lopulta yhtään mun juttu! Taukovuosi oli siis paikallaan, jotta sain tulevaisuuden suunnitelmia ja haaveita vähän päivitettyä ajantasalle.
Syksyllä 2014 aloitin opiskelut TAMKissa sosionomiksi. Näitä opintoja ehdin tehdä hetken, kunnes keväällä 2015 jäin vuoden mittaiselle äitiyslomalle. Tätä ennen ehdin toteamaan, että minusta ei varmasti ole työskentelemään vammaisten, tai ainakaan kehitysvammaisten parissa. Ajattelin, että se ei vaan olisi yhtään mun juttu.
Äitiyslomalta palattua oli aika valita, mihin suuntaan opintoja lähtee syventämään. Jokin mussa totesi tuon tauon aikana, että eiköhän sitä ole omat heikkoudet jo nähty niin hyvin, että ei kun suunta niitä kohti. Joten valitsin syventäviksi opinnoiksi itselleni mieluisan perhetyön - ja vammaistyön. Opinnot sain suoritettua hieman nopeutetusti käytännössä alle kolmeen vuoteen, jos välissä ollutta äitiyslomaa ei lasketa.
Tämä vuoden mittainen tauko äitiysloman muodossa osoittautui myös ratkaisevaksi asiaksi mun elämässäni. Kuka ties ilman tuota taukoa olisin lähtenyt suuntautumaan opinnoissani sellaiseen suuntaan, joka olisi osoittautunutkin vääräksi.
Opintojeni aikana ja niiden jälkeen olen työskennellyt nimenomaan vammaistyön parissa, ja tälläkin hetkellä työskentelen Hämeenlinnan vammaispalvelutoimistolla sosiaaliohjaajana. Ruohonjuuritason työkokemuksia minulla on kehitysvammaisten asumisyksiköstä sekä päivätoiminnasta. Järjestöpuolella pääsin kasaamaan ja tuottamaan materiaalia kansainväliseen opetuspakettiin, jolla opetetaan työntekijöitä henkilökohtaisesta budjetoinnista ja sen käytöstä kehitysvammaisten henkilöiden arjessa. Tämän lisäksi pääsin olemaan mukana Sosiaali- ja terveysministeriön rahoittamassa omaishoidon kehittämisen hankkeessa, jossa työnkuvani oli käsitellä, analysoida ja raportoida miltei 500 omaishoitajien täyttämää kyselyä hankkeen alkumetreillä. Lienee turhaa sanoa, että lopulta löysinkin mukavuusalueeni juuri vammaistyön parista.
Sulle, lukiolainen, mun viestini on seuraava: älä pelkää ottaa taukoja välillä, äläkä säikähdä taukojen osuessa kohdalle syystä tai toisesta. Mun mielestäni on paljon parempi vaikka jäädä ilman opiskelupaikkaa, kuin pysähtymättä paahtaa kohti päämäärää, joka voikin osoittautua pettymykseksi tai muuten epäsopivaksi. Älä käsitä väärin - toki toivon, että pääsisit juuri siihen opiskelupaikkaan, johon eniten haluat! Mutta mikäli kohdallesi osuu ajanjakso vailla suurempia suunnitelmia, niin ota siitä kaikki ilo irti. Ehdit vielä tekemään varsin paljon asioita elämässäsi opiskeluiden ja töiden parissa. Mutta välillä tekee myös hyvää keskittyä ihan vain hengittämiseen ja olemiseen - ja sinuun itseesi.
Terkuin Eve
ELSA HIETANEN - VAATETUSALA
Olen parin mutkan kautta päätynyt vaatetusalan, muotoilun sekä brändäyksen pariin. Vaikutan kestävän pukeutumisen parissa ja teen luovan alan “sekatöitä” yrittäjänä opintojen ohella. Valmistun pian Hämeen ammattikorkeakoulusta muotoilijaksi ja edessä siintää maisteriopinnot brändäyksen ja muotoilun parissa.
Muutama rohkaisun sana sinulle lukiolainen:
Jos kielten opiskelu ei suju lukiossa, ei hätää. Käytäntö opettaa. Kömpelöä englantiani opettaja Ilkka Linderoos aikoinaan kohteliaasti kommentoi: “Ompa sinulla vahva aksentti”. Kävin välivuodella USA:ssa ja nyt puhun sujuvampaa englantia kuin olisin koskaan kuvitellut osaavani. Muutimme juuri ruotsinkieliselle alueelle Etelä-Suomeen ja kenties voin kohta sanoa samaa ruotsinkielestä.
Matematiikka todella kannattaa. Jos jostain ei pääse eroon niin laskemisesta. Työelämässä tarvitsee väistämättä laskemista yhtälöistä prosenttilaskuihin - jopa luovalla alalla. Puhumattakaan yrittäjänä toimimisesta! Joten suosittelen imemään kaiken opin mukaan. Sitä tarvitaan.
Jos lukion aineista tai opon ehdotuksista ei tunnu löytyvän omaa juttua tai urapolun suuntaa, älä huolestu. Ammatteja ja työmahdollisuuksia on niin paljon enemmän kuin ehkä heti hoksaakaan. Pohdi rohkeasti omia kiinnostuksen kohteita, harrastuksia ja omaa osaamista. Oma urapolku voi toden totta löytyä ihan jostain muualta kuin olisi kuvitellut. Näin minulle kävi! Jos opinnot luovalla alalla (vaatetus, graafinen suunnittelu, muotoilu, …) kiinnostaa, juttelen mielelläni kanssasi lisää!
Jos muuten teitä ja opiskelijoita kiinnostaa kestävän pukeutumisen teemat tai oman osaamisen brändäys ja somemarkkinointi, teen mielelläni yhteistyötä! Minuun voi ottaa yhteyttä s-postitse elsan.hietanen@gmail.com
Terkuin, Elsa
LAURI KUUSELA - VIDEOALAN YRITTÄJÄ
SOMPE KUUKKANEN - OPETTAJA, KOULUTTAJA, VALMENTAJA JA KONSULTTI
Laukaan lukio oli hyvä ja turvallinen koulu opiskella! Koripallon pelaaminen toki vaikeutti ajankäyttöä ja opiskelua, mutta lopulta sain lakin päähän kohtuullisilla arvosanoilla. Erityisesti minulla jäi mieleen rehtori Jorma Nikkolan ymmärtäväinen toiminta rehtorina ja opettaja Terttu Matsisen vaativa mutta kannustava ote opettajana. Opiskelin lukion jälkeen itsekin opettajaksi, olen opettajan uran jälkeen työskennellyt kouluttajana, valmentajana ja konsulttina. Laukaan lukio antoi hyvät eväät elämää varten, olen siitä hyvin kiitollinen.
HANNA KOKKO & LUKION 2B LUOKKA (1992)
Neuvoksi nykyisille, nauttikaa siitä mitä tapahtuu, kuunnelkaa miettikää ja oppikaa Osallistukaa kaikkeen mikä kiinnostaa. Tapahtumia on mahtava muistella vuosien päästä. Meidät elämä on vienyt moneen suuntaan mutta edelleen olemme Terttu Matsisen opetuslapsia ja tarpeen tullen tukistamme itseämme
DANI NISKANEN - EDUSKUNTARYHMÄN LAKIMIES
Terveisin Dani Niskanen
JARKKO PEURON - FYYSIKKO
NEEA JALKANEN - ELÄINLÄÄKÄRIOPISKELIJA
Opinnot vievät tällä hetkellä paljon aikaa, mutta silloin kun en opiskele, lenkkeilen koiran kanssa, luen hyviä kirjoja, boulderoin tai lähden Lappiin vaeltamaan. Salaa haaveilen myös kirjallisuuden opiskelusta tulevaisuudessa, kunhan tämä tutkinto on saatu pakettiin. Mukavaa syksyä kaikille Laukaan lukion opiskelijoille sekä henkilökunnalle!
Neea Jalkanen
RAILI MINKKINEN - EU
ROOSA NISKANEN - PSYKOLOGIAN OPISKELIJA
Muutama vuosi mun lukioajoista on jo vierähtänyt, sillon olikin vielä jatkosuunnitelmat aikalailla auki. Nykyään opiskelen psykologiaa ensimmäistä vuotta Jyväskylän yliopistossa. Oon kyllä tosi onnellinen että tuli vietettyä välivuosia niin selkeni se mihin oikeesti haluaa opiskelemaan, nyt ainakin opiskelumotivaatiota riittää! Haluaisinkin kannustaa lukiolaisia siihen ettei ota ihan älytöntä stressiä siitä että pitäis viimeistään abivuonna päättää mitä tulee tekemään tulevaisuudessa, se on ihan ok myös pitää välivuosia ja miettiä tarkkaan mikä olis se oma juttu!
ARI JAUHIAINEN - LENTÄJÄ
Buenos dias amigos de Ciudad de México.
Olen Ari Jauhiainen ja vuoden 1987 ylioppilas. Juureni ovat Vihtavuoressa ja lukiovalinta aikoinaan oli näin ollen itselleni itsestäänselvyys; Sydän-Laukaan lukio. Lukion jälkeen tieni vei Ilmavoimiin LentoRuk:lle varusmiespalvelusta suorittamaan. Lentäminen varusmiesaikaan oli siinä määrin pilviä hipova kokemus, että uravalintani olisi itsestäänselvyys, mikäli minut vain valittaisiin Suomen Ilmavoimien kadettikurssin ohjaajalinjalle. Näin tapahtui ja uravalinta oli siinä. Siihen aikaan kolmivuotinen kadettikoulu oli hyvin monipuolinen opinahjo. Tuli käytyä jopa Åke Blomqvistin tanssikurssi. Maa- ja merivoimien kadettien kanssa yhteisten opintojen lisäksi meille lentäjänuorukaisille annettiin ensin jatkokoulutusohjelman mukainen Vinka-koulutus, minkä jälkeen siirryttiin Hawk-harjoitushävittäjäkoulutukseen. Kyseisen kaluston nopeudet ylittivät jo 1.000 kilometrin tuntinopeuden. Aikamoista haipakkata siis etenivät opiskelut. Helsingissä ja Kauhavalla vietettyjen vuosien jälkeen siirryttiin lennostoihin saamaan Hawk-kalustolla vaativampi taistelukoulutus. Viimeistään tässä vaiheessa g-voimat tulivat tutuiksi. Ajoittain vaativimmilla lennoilla mentiin tajunnan rajamailla. Maailma aistittiin mustavalkoisena ja vain näkökentän keskiosa näkyi selvästi. Sydämen syketasot olivat yli 170 lyöntiä minuutissa. Tämä vaihe oli samalla pääsykoe varsinaisiin koviin hävittäjiin, mikä tarkoitti kohdallani Drakenia. Drakenin perusnopeus oli mach 0.9 eli noin 1.100 km/h.
Koulutus alkoi perinteiseen tapaan raskaalla teoriakoulutuspaketilla, missä niin koneen rakenne kuin lentäminen tulivat tutuiksi teoriatasolla. Tämän jälkeen alkoi varsinainen lentokoulutus, mikä oli minulle unelmieni täyttymys. Muutaman vuoden lähes päivittäisen lentämisen jälkeen minulle myönnettiin operatiivinen päivystyskelpoisuus, mikä tarkoitti mm. sitä, että päivystysvuorollani lähdin ilmaan aseistetulla koneella. Mikäli olisin kohdannut Suomen ilmatilaan lentäneen tunkeutujan, olisi tiettyjen kriteerien täyttyessä ollut velvollisuuteni ja oikeuteni ampua alas tuo ilmatilaloukkaaja. Tällaista tilannetta en onneksi koskaan kohdannut. Samalla koulutukseni oli edennyt niin pitkälle, että sotatilanteessa olisin puolustanut maatamme kyseisellä kalustolla hyökkääjää vastaan yhdessä lentäjäveljieni kanssa. Aktiivisten lentovuosien jälkeen siirryin erinäisiin johtotehtäviin. Toimin urallani Lapin Lennostossa mm. torjuntakeskuksen päällikkonä. Tässä vaiheessa uraani eli vuonna 2004 sain siirron Tikkakoskelle Ilmasotakouluun, missä toimin mm. ilmasotataidon pääopettajana, korkeakouluosaston johtajana ja viimeiset viisi vuotta pataljoonan komentajana. Pataljoonan vahvuus oli enimmillään reilut 500 eli urani aikana saadut johtamiskoulutukset ja -kokemukset olivat kovassa käytössä. Tikkakoskelle siirron yhteydessä muutin myös takaisin kotipitäjääni Laukaaseen. Toimin tällöin muutaman vuoden ajan Sydän-Laukaan lukion johtokunnassa. Johtokunnassa toimiminen oli antoisaa, koska myös poikani Joona opiskeli siellä kaksi vuotta, ennen kuin siirtyi Tikkakoskelle ilmailupainotteiseen lukioon ja sieltä myöhemmin LentoRuk:lle. Oli mielenkiintoista olla komentajana pataljoonassa, missä myös oma poikani oli lentokoulutuksessa.
Myös tyttäreni Roosa kirjoitti isänsä jalanjäljillä ylioppilaaksi Laukaan lukiosta.
Laukaalla on siis ollut aina tärkeä paikka sydämessäni - myös vielä nyt, kun asun Meksikossa. Mutta vielä muutama sana urastani, ennen kuin siirrytään enemmän Meksikoon. Jatkoin siis lentämistä aina eläkevuosiini asti. Urani loppuvaiheessa siirryin takaisin opetustehtäviin Vinka-kalustolla opettaen niin LentoRuk:n oppilaita, kadetteja kuin myös koulun henkilökuntaa. Opetustehtävät ovat olleet aina lähellä sydäntäni, niin lento- kuin teoriakoulutuksen osalta. Sain nauttia unelma-ammatissani 25 vuotta ja ns. päivääkään en vaihtaisi pois. No toki muutaman, joista tässä mainitsen sen, kun kadettikurssikaverini kuoli vuonna 1992 Tammisaaressa MiG-onnettomuudessa. Hessu oli häissäni minun bestman. Ammatin varjopuolia. Vuonna 2012 oli sitten aikani jäädä eläkkeelle 44-vuotiaana ja sen jälkeen en olekaan sotkeutunut työelämään muutamaa pientä projektia lukuunottamatta. Eläkkeelle jäätyäni ostin asunnon Espanjasta ja latinalainen kulttuuri otti otetta minusta. Espanjasta tuli kuitenkin vain välivaihe elämässäni, koska vuoden 2019 tammikuussa tulin Meksikoon ja tänne olen nyt kotiutunut. Takaisin paluu Suomeen on päivä päivältä yhä kaukaisempi ajatus. Niin paljon olen saanut täällä ja uskon saavani tulevaisuudessakin.
Minulla on avopuolisona aito meksikolainen Norma, jonka kanssa jaan nyt elämäni. Meidän parisuhdekieli on espanja ja sekin sujuu päivä päivältä yhä sujuvammin. Meksikon historia, kulttuuri, ihmisten ystävällisyys, perhekeskeisyys ja rento elämänmeno ovat jotain uskomatonta. Myös ruokakulttuuri on jotain toista kuin Suomessa. Toki kokkailen välillä täällä Suomi-ruokia ja ne on otettu hienosti vastaan myös uuden perheeni puolesta. Ja arvatkaapa kelpaako riittävän monta vuotta Suomen talven pimeydessä ja kylmyydessä kärsineelle nyt vuorostaan läpi vuoden aistittavat lämpö ja valo paremmin? Minulla kun on vielä sellainen ihotyyppi, että se ei rusketu räntäsateessa.
Välimatkat ovat pitkiä, mutta esim. autolla kotoa on matkaa Acapulcoon reilut neljä tuntia ja silloin ollaan jo Tyynen Valtameren rannalla. Karibiameren valkoisille palmurannoille on lentäen matkaa noin tunti ja vartti.
Lähteestä riippuen tässä maassa asuu noin 125 miljoonaa asukasta ja jo pelkästään Meksiko Cityn suuralueella eli kotikaupungissani noin 35 miljoonaa asukasta. Onhan se vähän toista kuin Laukaassa. Toki suureen asukasmäärään mahtuu myös rikollisia. Onnekseni en ole joutunut kohtaamaan vielä mitään tämäntyyppistä ikävää. Matkani jatkuu nyt siis Meksikossa ja pidän yhteyttä perheeseen ja ystäviin internetin välityksellä. Toki käymme välillä Suomessa, missä tänäkin vuonna ollaan oltu kahdella reissulla yhteensä viisi viikkoa. Nyt haluan kuitenkin hengittää toisenlaista ilmaa ja sen ilman nimi on Meksiko. Viva Mexico.
AKI POUTA - AMMATTIKULJETTAJA
Kellertävänvalkoinen talo mäntyjen keskellä. Matikantunnit kirjastossa, ison tien toisella puolella. Aamumatineat liikuntasalissa, Peurunka-päivät, penkkarit ja unenpöpperöiset aamutunnit. Jos edes kuulen jotain Ranskaan liittyvää, tulee mieleen Marjutin pitämät riemukkaat ranskan tunnit, ja jos käytän tekstiä tyhjäkäynnillä, muistan, miten Kaisa olisi hienotunteisesti kehottanut ytimekkääseen ilmaisuun. Ja olinkohan ainoa, jota laajennuksen rakentamisesta koituva poraaminen ääni ei häirinnyt!
Laukaan lukiossa elin vaihetta, jossa huolettomasta nuoruudesta siirrytään etukäteen suunniteltuun aikuisuuteen. Menestytään yo-kirjoituksissa, saadaan paikka yliopistosta, opiskellaan viisi vuotta, käydään maanantaista perjantaihin töissä. Olin nähnyt itseni suomen kielen opettajana, koska kielet ovat olleet vahvuuteni ja pidän esiintymisestä. Kun sitten ensimmäistä vuotta yliopistossa kävin, opintojen kirjallisuuspuoli tökki pahasti, ja armeijan käyminen sotilaskuljettajana jätti kalvaavan kiinnostuksen ison auton rattiin.
Tällä hetkellä toimin ammattikuljettajana, teen kuorma-autoihin ja kuljetusalaan liittyviä videoita YouTubeen ja pyöritän omaa yritystä. Kaikki se on tarjonnut valtavaa onnistumisen iloa ja kiinnostuksen kohteiden parissa olemisen paloa. Suomen kielen taidoilla on iso merkitys, kun esimerkiksi käsikirjoitan videoita ja viestin yleisölle ja asiakkaille. Samalla olen huomannut muita kiinnostavia asioita ja aikuisuuden mahdollisuuksia - eivätkä ne asetu yhden oppiaineen sisään. Enpä tiedä vieläkään, mikä minusta tulee - tai on tullut - isona. Nykyään se ei edes tunnu niin poikkeavalta.
Mietin lukiota usein seuratessani uutisia. Yo-kirjoitukset ovat sähköistyneet ja korkeakoulujen pääsykokeiden muutokset luovat paineita opiskeluun. Jos en lukion aikana vielä olekaan muodostanut lopullista suunnitelmaa aikuisuudesta, voinko muodostaa sitä ollenkaan?
Oma menestys opinnoissa kuin elämässä muutenkin on pohjautunut kiinnostukseen ja sitä kautta tulevaan vaivan näkemiseen - ja arvosanathan sen mukaisesti vaihtelivat. Mutta Laukaan lukiossa siitä ei kukaan moittinut eikä se tehnyt minusta huonompaa opiskelijaa. Opettajan kanssa voin kahden kesken keskustella opinnoista ja olla varma siitä, että ei opinnot yhteen vitoseen kaadu. Muistan yhä, miten matikanopettaja Risto piirsi tussitaululle kaavion tekemällä oppivista ja muuten vain älykkäistä.
Laukaassa käydessäni on ilo nähdä kellertävänvalkoisen talon mäntyjen keskellä - ja nykyään paljon isompana. Uskon silti, että Laukaan lukio on yhä lähellä, sinne on helppo tulla ja se on elämässäsi läsnä.
Aki, opiskelijana 2005–2008
