Saksan kielessä substantiiveilla on siis aina suku. Näitä sukuja on kolme:

• maskuliini: der/ein
• feminiini: die/eine
• neutri: das/ein
• monikko: die/-

Ein/eine/ein -muodot ovat epämääräisiä. Niitä käytetään silloin, kun jokin asia mainitaan ensimmäistä kertaa eli se ei ole tuttu. Monikosta käytetään epämääräistä muotoa (eli artikkelia ei ole), kun puhutaan asioista yleensä.

Määräistä artikkelia (der/das/die) käytetään, kun asia on jo mainittu tai se muuten tunnetaan.

Katso esimerkit:
Es ist ein Hund. Der Hund ist allein. (Se on koira. Koira on yksin.)
Ich finde eine Katze. Die Katze ist schwarz. (Löydän kissan. Kissa on musta.)
Da ist ein Mädchen. Das Mädchen ist sehr schön. (Tuolla on tyttö. Tyttö on erittäin kaunis.)
Es gibt Kinder hier. Die Kinder sind böse. (Täällä on lapsia. Lapset ovat ilkeitä.)
(Esimerkkilauseet Wikikirjastosta.)

Käytä substantiivin kanssa aina artikkelia, jollei kyseessä oli jokin tilanne, jolloin se jätetään pois (esim. ainesanat tai kun edessä on omistussana tai kun kyse on ammatin ilmaisemisesta). 
Er ist Ingenieur von Beruf. Er ist Deutscher.

Tarkemmin artikkeleista

Artikkelia EI siis käytetä:

* kun puhutaan henkilön ammatista tai kansalaisuudesta
* kun puhutaan ainesanoista
* kun puhutaan abstrakteista käsitesanoista
* jos substantiivin edellä on genetiivi tai jokin pronomini