Kokoonnuimme momoon poikkeustilanteen vuoksi Zoom-yhteydellä. Momoon meillä oli ilo saada mukaan myös draamapedagogi Johanna Hopia. Uusi, haasteellinen tilanne vaikuttaa paljon opettajien ja oppilaiden työskentelyyn, joten keskityimme pohtimaan, mikä on tärkeintä juuri nyt? 
Pohdinnoissamme uomasimme, että koulussamme on upeasti huolehdittu erityisoppilaiden tuesta myös tässä erikoisessa tilanteessa. Lisäksi kollegiaalinen tuki ja verkostoituminen valtakunnallisella tasolla koettiin hyväksi.

Pohdimme kysymyksiä, joita keskustelustamme ja maailman laajuisesta tilanteesta kumpusi:

- Miten tasa-arvo perusopetuksessa toteutuu, kun kaikilla ei ole samanlaisia mahdollisuuksia tekniikan käyttöön opiskeluissaan?
- Miten opettajana pystymme rajaamaan työaikaamme?
- Miten tuemme yksinäisiä lapsia ja nuoria?
- Miten tehdään kriisistä mahdollisuus? (Pekka Peura)

Kysymykseen, mikä on tärkeintä juuri nyt, pohdimme, mitä tänä keväänä täytyy saavuttaa? Käytimme apuna tekojen portaita, joissa askel- askeleelta edetään kohti visiota, tavoitetta. Asetimme momo-tiimimme voimin tavoitteeksemme yhteyden säilyttämisen oppilaisiin myös etäopetuksen aikana. Tämä tavoite vaatii sitä, että jokaisen opettajan täytyy pitää yhteyttä oman luokkansa oppilaisiin, jotta voimme varmistua, että jokaisella oppilaalla säilyy kontakti vähintään omaan luokanvalvojaan.