Rakentava vuorovaikutus ja ryhmäprosessit

DraamaMoMon toteutus Nivan koululla

Draamaohjaaja Johanna Hopia Nivalla 9.1. -20
- ensin koulutettiin 5.-6.-luokkalaisia, sitten olivat vuorossa koulun opet
- kivoja harjoitteita, joita pystyi viemään heti luokkaan käytäntöön

Kirjoittanut: Sisko Piippo


Johannan ajatuksia Nivan koulun prosessista 19.3.2020

Kolme kivaa käyntiä on nyt takana, ja hyvään vauhtiin olemme päässeet. Olen tähän mennessä ehtinyt työskennellä ja leikkiä jo pari kaksoistuntia kaikkien viitosten ja kuutosten kanssa, sekä yhdet tunnit jonkun 1.-4. luokista kanssa. Alussa tosiaan kokeiltiin, että salissa ovat kaikki rinnakkaisluokat yhtä aikaa samalta luokka-asteelta, mutta se osoittautui aika haastavaksi vetäjälle. Lisäksi tuli tunne, että vuorovaikutuksen opettelun yksi tärkeimmistä tavoitteista, aito kohtaaminen, jäi vähän vajaaksi, joten päädyimme siihen että 1.-4. luokista jatkossa tulee vain yksi luokka. Tämän luokan ja open tehtävänä on sitten opettaa leikkejä toisille. Kakkosluokkalaiset päätyivätkin kivaan ratkaisuun ja kokosivat kaikista kolmesta rinnakkaisluokasta (7 oppilasta jokaisesta) yhden porukan, jolloin joka luokalla on sitten "apuopeja" leikkejä opettamassa. Toki tärkeää on muistaa myös reflektio ja puhua, miksi tiettyä leikkiä leikitään.

Draamatuntien rakenne noudattaa tiettyä kaavaa, jonka oppilaatkin samalla oppivat. Ensimmäisellä kerralla tehdään aluksi draamasopimus eli säännöt toiminnalle. Pienten kanssa työskennellessä ne ovat:
1) Kaikki leikkivät kaikkien kanssa
2) En loukkaa toista, jokaisen pitää saada tulla tänne juuri sellaisena kuin on
3) Annan työskentelyrauhan
Selitän aina kunkin kohdan, mitä se käytännössä tarkottaa ja annan "draamallisia esimerkkejä". Sitten yleensä esittäydytään ja katsellaan peukulla kuulumisia, jonka jälkeen leikitään joku lämmittelyleikki. Lämmittelyleikitkin tähtäävät kaikkien kanssa yhteiseen tekemiseen. Varsinaisia leikkejä ja harjoituksia ehtii yhdessä oppitunnissa 2-3 ja kaksoistunnissa sitten tietysti tuplasti enemmän riippuen ryhmän koosta ja aktiivisuudesta. Kuitenkin aina tärkeintä on keskustella leikin jälkeen ryhmän kanssa, että mitä tässä opetellaan ja miksi, jotta lapsetkin oppivat ymmärtämään leikin tavoitteet ja merkityksen. Tunnin lopuksi vielä on aina yhteinen lopetus, jossa joko katsellaan fiilikset peukulla tai jutellaan vielä mikä oli kivaa ja mitä opittiin. Viimeiseksi kiitetään. Tapanani on antaa aplodit aina onnistuneen leikin jälkeen :).

Tavoitteena toiminnassa on se, että opettaja oppii draamasta samalla kun osallistuu ja/tai seuraa mukana, ja tällöin työtavat saataisiin siirrettyä hankekoululle. Nivalla opettajat ovatkin kivasti olleet mukana tunneilla joko tarkkkailemassa omaa ryhmää tai osallistumalla itsekin leikkiin: tekemällä oppii! Jotta hankkeesta olisi pitempiaikainen hyöty, on tavoitteena saada vuorovaikutustaitojen opettelu osaksi koulun arkea pysyvästi. Nivan koulun kohdalla rupeamme seuraavaksi miettimään tätä, miten hanke parhaiten auttaa ja palvelee heitä. Korona-virus vaan meinaa nyt sotkea suunnitelmat, mutta varmasti jotain keksitään etäyhteyksien avulla ainakin :).

19.3.2020 draamakasvattaja Johanna Hopia