Suomen keskiaikaa

MUINAISUSKOSTA KRISTINUSKOON

Suomessa elettiin esihistoriallista aikaa.

  • Kirjoitustaitoa ei tunnettu, lähteet lähinnä arkeologisia.
  • Viikinkiajalla 700-1000 -luvulla ei ollut valtakuntia nykyisen Suomen alueella.
  • Eniten asutusta Varsinais-Suomen ja Hämeen alueilla, mutta myös Karjalassa.
  • Asuttiin vesistöjen äärellä.
  • Oma perhe ja kylä tärkeitä; viljeltiin maata, metsästettiin ja kalastettiin
  • Karhu ja hirvi tärkeimmät riistaeläimet.
  • Peijaiset eli juhla karhun kaatamisen kunniaksi
  • Pyyntivälineinä jouset, ansalangat, loukot ja pyyntikuopat
  • Pyydettiin oravia, kärppiä, hylkeitä, kettuja ja muita turkiseläimiä varsinkin kevättalvella, kun turkit olivat tuuheita ja liikuttiin hiihtämällä
  • vaihtokauppaa; aseet, suola, työkalut

MUINAISUSKONTO

  • maalla, metsällä ja vedellä omat jumalansa
  • sään ja sadon jumala Ukko, metsänjumala Tapio ja vedenjumala Ahti
  • Uskottiin haltijoihin ja tonttuihin; niitä lahjottiin
  • lahjoja myös vainajille; hautoihin työkaluja, koruja ja aseita, joita vainaja tarvitsi kuoleman jälkeisessä elämässä

SAAMELAISET

  • Asuivat todennäköisesti koko Suomen alueella.
  • Olivat liikkuvaa elämää viettäviä metsästäjiä, joilla oma kieli ja uskomukset.
  • Kesyttivät tunturipeuran – poronhoitajia

KRISTINUSKO

  • Todennäköisesti Suomeen ruotsalaisten kauppiaiden mukana, mutta myös idästä vaikutteita.
  • todisteena ristiriipuksia hautalöytöinä

PELTOVILJELY JA KASKENPOLTTO

  • Asutus jo viikinkiaikana keskittyi alueille, joilla peltoviljely onnistui parhaiten.
  • Keskiajalla peltoviljely yleistyi, seurauksena väkiluvun kasvua.
  • Yhä useammat asuivat maatalojen muodostamissa kylissä.
  • Tärkeimmät viljelykasvit ohra ja ruis, joista leipää ja puuroa.
  • Syrjäseuduilla ihmiset asuivat etäällä toisistaan ja harjoittivat kaskiviljelyä ja metsästystä.
  • Asuintaloissa = savupirteissä yleensä yksi huone, jossa suuri uuni.
  • Kylässä vähintään navetta ja lato, isoissa kylissä myös talli, lampola, sikala, sepänpaja ja aittoja.
  • Rakennusten keskellä aukio, jolla kyläläiset kokoontuivat, tulipalovaaran vuoksi riihin ja sauna kauempana muista rakennuksista.

SARKAVILJELY: pellot oli jaettu kaistaleisiin eli sarkoihin, jotka oli jaettu kylän talojen kesken.

  • Rikkailla enemmän sarkoja kuin köyhillä.
  • Kyläläiset tekivät yhteistyötä, sillä sarkoihin jaetuilla pelloilla piti viljellä samaa kasvia ja tehdä työvaiheet yhdessä.
  • Koska viljelyolot vaikeat; kaskivuoroviljelyä harrastettiin eli peltoa viljeltiin vain joka toinen vuosi, jonka vuoksi pienet sadot ja viljelymaata tarvittiin paljon.

KASKIVILJELY: Ensin kaadettiin metsä ja poltettiin metsä. Tuhkasta ravinteita, sitten kylvettiin ruista, ohraa ja naurista.

  • Muutaman vuoden ajan runsas sato. Sitten siirryttiin uudelle alueelle.
  • Vaati paljon työtä ja metsää, jonka vuoksi talot sijaitsivat kaukana toisistaa. Sen vuoksi Itä-Suomessa ei ollut tiiviitä kyliä ja ihmisiä asui siellä vähemmän kuin lännessä.

 RUOKA

  • Viljeltiin ruista ja ohraa, joista puuroa ja leipää.
  • keitot yleisiä ruokia
  • Tärkein kotieläin oli lehmä, josta maitoa ja lantaa peltojen lannoitteeksi.
  • Ruokaa säilöttiin savustamalla, kuivaamalla ja suolaamalla.
  • Talvella nähtiin usein nälkää.
  • Keskiajan kristillisen tavan mukaan perjantaisin syötiin kalaa, pääsiäistä edelsi 40 päivän paasto, jolloin ei saanut syödä lihaa. Ennen paastoa juhlittiin paastoon laskeutumista eli laskiaista, jolloin tarjolla oli rasvaista ruokaa.

JUHLAT

  • Pyhimysten juhlapäivät, kirkolliset pyhäpäivät ja sadonkorjuujuhlat
  • kevät- ja syysmarkkinat

KUOLEMA

  • Koko ajan läsnä keskiajan ihmisten elämässä.
  • Tartuntatauti tai huono sato saattoi yllättäen päättää kenen tahansa kanssa elämän.
  • Taudit uhkasivat erityisesti pieniä lapsia, joilla ei ollut vastustuskykyä.
  • Keskimääräinen elinikä alhainen, vanhuksia vähän.
  • Elämän arvaamattomuus johti siihen, että elämästä haluttiin nauttia.