Väitöskirja: #Peruskoulu2040 - Kolme skenaariota tulevaisuuden peruskouluun
Linkki: #Peruskoulu2040 - Kolme skenaariota tulevaisuuden peruskouluun
Tekijä: Päivi Nilivaara, 2023
Väitöskirja tarkastettiin 6.5.2023 Tampereen yliopiston Kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunnassa.
Jatkuva yhteiskunnallinen, demografinen ja digitaalinen muutos haastaa koulujärjestelmiä maailmanlaajuisesti. Korona-aika on kiihdyttänyt keskustelua oppimisen tulevaisuudesta myös 50-vuotiaan peruskoulumme osalta. Erityisesti keskusteluissa on esillä opetussuunnitelma oppimisen tapojen ja tavoitteiden sekä opettajan opetustyön ohjaajana. Globaalien taloudellisten ja poliittisten toimijoiden huoli siitä, että koulu ei vastaa tulevaisuuden osaamistarpeisiin on konkretisoitunut laaja-alaisen osaamisen nostamiseen perinteisten tiedonalatietoon perustuvien oppiaineiden rinnalle myös Suomessa.
Varsinaista tulevaisuudentutkimusta oppimisesta on kuitenkin vähän erityisesti peruskoulun kontekstissa. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan suomalaisen peruskoulun tulevaisuuden kehityskulkuja perustuen Delfoi-paneelin pohjalta luotuihin tulevaisuuskuviin ja skenaarioihin. Tavoitteena on hahmottaa vaihtoehtoisia näkemyksiä siitä, mitä, miten ja mihin perustuen tulevaisuuden peruskoulussa opitaan. Erityisiksi
tarkastelukulmiksi valikoituivat laaja-alaisena osaajana kehittyminen sekä opetussuunnitelmaprosessi, joka luo puitteet myös laaja-alaisen osaamisen tavoitteille. Tulevaisuuskuvien ja skenaarioiden toivottavuutta peilataan kasvatustieteellisen ja kehityspsykologisen tietämyksen valossa. Tutkimuksen systeeminen viitekehys on rakennettu yhdistäen Bronfenbrennerin bioekologinen systeemiteoria ja curriculum making -systeemi.
Delfoi-paneeli (n=30) koostui asiantuntijoista, jotka perinteisesti osallistuvat suomalaiseen opetussuunnitelmaprosessiin sen eri tasoilla. Paneeli otti kantaa kahteentoista tulevaisuusteesiin argumentatiivisessa yhden kierroksen Delfoissa. Paneelin perusteella on nähtävissä, että näkemykset koulun kehityksestä ovat osin ristiriitaisia. Suurin yksimielisyys vallitsi laaja-alaisen osaamisen taitojen tärkeydestä. Aineisto analysoitiin tulevaisuustaulukkomenetelmällä ja sen tuloksena luotiin kolme vaihtoehtoista tulevaisuuskuvaa, joiden pohjalta luotiin skenaariot, jotka kuvaavat sitä, millaisilla valinnoilla ja päätöksillä tulevaisuuskuviin voidaan päätyä. Skenaario ”Fiksut pärjää
aina”, rakentuu yksilölliselle, kompetenssikuvauksiin perustuvalle verkko-oppimiselle, tilanteessa, jossa koulut fyysisinä rakennuksina ovat hävinneet. ”Ajan virrassa avoimesti” -tulevaisuuskuvassa koulu on yhteiskunnallinen arvovaikuttaja korostaen toimintakulttuurin merkitystä ja tiedonalatietoa laaja-alaisen osaamisen pohjana. Opetussuunnitelma päivittyy nopeasyklisesti. ”Turvallinen pesä maailman myllerryksessä”
-tulevaisuuskuvassa koulu on perheiden turvaverkko tehtävänään huolehtia oppilaiden hyvinvoinnista. Kansallinen opetussuunnitelma säätelee opettaja- ja tiedonalatietokeskeistä oppimista kansallisten kokeiden arvioidessa oppimista.
Skenaarioiden ja tulevaisuuskuvien tarkastelu aiemman tutkimustiedon valossa osoitti, että kaikkiin skenaarioihin sisältyy sekä toivottavia että uhkaavia piirteitä. Eriarvioistumiskehitys, koulun sivistystehtävän vaarantuminen, opettajien autonomian kaventuminen tai globaalien toimijoiden vahvistuva rooli kansallisen koulutuspolitiikan ohjajana saattaisivat olla ei-toivottuja kehityskulkuja. Ajan virrassa avoimesti -skenaariossa koulun toimintakulttuuri voisi tukea optimaalisesti oppilaiden kognitiivisen kehitystä ja laaja-alaisen osaamista. Opettajien rooli opetussuunnitelmatyössä vahvistuisi.
Tutkimuksessa todetaan, että nykyiset perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet ohjaavat tämän tyyppisen koulun kehittämiseen, joskaan tilanne kouluissa ei vastaa kaikilta osin perusteiden kuvausta. Koulut tarvitsevat riittävästi ajallisia resursseja, kehittämisosaamista ja toimintakulttuurin vahvaa johtamista kehittyäkseen oppivina ja dialogisina yhteisöinä.
Tutkimuksen johtopäätöksissä nostetaan esiin koulun tutkimusperustaisen kehittämisen tärkeys sekä koulun systeemisen luonteen huomioiminen tulevaisuutta koskevia päätöksiä tehtäessä. Erityisen tärkeää on, että oppilaiden oppimisen ja sen edellytysten ymmärtämisen tulisi olla perusta kaikille koulua koskeville ratkaisuille. Oppilaan kokemusta eri systeemien tuottamien vaateiden ja oppilaan omien edellytysten rajapinnassa kuvataan tutkimuksessa uudella oppijuuden käsitteellä.
Tekijä: Päivi Nilivaara, 2023
Väitöskirja tarkastettiin 6.5.2023 Tampereen yliopiston Kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunnassa.
Jatkuva yhteiskunnallinen, demografinen ja digitaalinen muutos haastaa koulujärjestelmiä maailmanlaajuisesti. Korona-aika on kiihdyttänyt keskustelua oppimisen tulevaisuudesta myös 50-vuotiaan peruskoulumme osalta. Erityisesti keskusteluissa on esillä opetussuunnitelma oppimisen tapojen ja tavoitteiden sekä opettajan opetustyön ohjaajana. Globaalien taloudellisten ja poliittisten toimijoiden huoli siitä, että koulu ei vastaa tulevaisuuden osaamistarpeisiin on konkretisoitunut laaja-alaisen osaamisen nostamiseen perinteisten tiedonalatietoon perustuvien oppiaineiden rinnalle myös Suomessa.
Varsinaista tulevaisuudentutkimusta oppimisesta on kuitenkin vähän erityisesti peruskoulun kontekstissa. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan suomalaisen peruskoulun tulevaisuuden kehityskulkuja perustuen Delfoi-paneelin pohjalta luotuihin tulevaisuuskuviin ja skenaarioihin. Tavoitteena on hahmottaa vaihtoehtoisia näkemyksiä siitä, mitä, miten ja mihin perustuen tulevaisuuden peruskoulussa opitaan. Erityisiksi
tarkastelukulmiksi valikoituivat laaja-alaisena osaajana kehittyminen sekä opetussuunnitelmaprosessi, joka luo puitteet myös laaja-alaisen osaamisen tavoitteille. Tulevaisuuskuvien ja skenaarioiden toivottavuutta peilataan kasvatustieteellisen ja kehityspsykologisen tietämyksen valossa. Tutkimuksen systeeminen viitekehys on rakennettu yhdistäen Bronfenbrennerin bioekologinen systeemiteoria ja curriculum making -systeemi.
Delfoi-paneeli (n=30) koostui asiantuntijoista, jotka perinteisesti osallistuvat suomalaiseen opetussuunnitelmaprosessiin sen eri tasoilla. Paneeli otti kantaa kahteentoista tulevaisuusteesiin argumentatiivisessa yhden kierroksen Delfoissa. Paneelin perusteella on nähtävissä, että näkemykset koulun kehityksestä ovat osin ristiriitaisia. Suurin yksimielisyys vallitsi laaja-alaisen osaamisen taitojen tärkeydestä. Aineisto analysoitiin tulevaisuustaulukkomenetelmällä ja sen tuloksena luotiin kolme vaihtoehtoista tulevaisuuskuvaa, joiden pohjalta luotiin skenaariot, jotka kuvaavat sitä, millaisilla valinnoilla ja päätöksillä tulevaisuuskuviin voidaan päätyä. Skenaario ”Fiksut pärjää
aina”, rakentuu yksilölliselle, kompetenssikuvauksiin perustuvalle verkko-oppimiselle, tilanteessa, jossa koulut fyysisinä rakennuksina ovat hävinneet. ”Ajan virrassa avoimesti” -tulevaisuuskuvassa koulu on yhteiskunnallinen arvovaikuttaja korostaen toimintakulttuurin merkitystä ja tiedonalatietoa laaja-alaisen osaamisen pohjana. Opetussuunnitelma päivittyy nopeasyklisesti. ”Turvallinen pesä maailman myllerryksessä”
-tulevaisuuskuvassa koulu on perheiden turvaverkko tehtävänään huolehtia oppilaiden hyvinvoinnista. Kansallinen opetussuunnitelma säätelee opettaja- ja tiedonalatietokeskeistä oppimista kansallisten kokeiden arvioidessa oppimista.
Skenaarioiden ja tulevaisuuskuvien tarkastelu aiemman tutkimustiedon valossa osoitti, että kaikkiin skenaarioihin sisältyy sekä toivottavia että uhkaavia piirteitä. Eriarvioistumiskehitys, koulun sivistystehtävän vaarantuminen, opettajien autonomian kaventuminen tai globaalien toimijoiden vahvistuva rooli kansallisen koulutuspolitiikan ohjajana saattaisivat olla ei-toivottuja kehityskulkuja. Ajan virrassa avoimesti -skenaariossa koulun toimintakulttuuri voisi tukea optimaalisesti oppilaiden kognitiivisen kehitystä ja laaja-alaisen osaamista. Opettajien rooli opetussuunnitelmatyössä vahvistuisi.
Tutkimuksessa todetaan, että nykyiset perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet ohjaavat tämän tyyppisen koulun kehittämiseen, joskaan tilanne kouluissa ei vastaa kaikilta osin perusteiden kuvausta. Koulut tarvitsevat riittävästi ajallisia resursseja, kehittämisosaamista ja toimintakulttuurin vahvaa johtamista kehittyäkseen oppivina ja dialogisina yhteisöinä.
Tutkimuksen johtopäätöksissä nostetaan esiin koulun tutkimusperustaisen kehittämisen tärkeys sekä koulun systeemisen luonteen huomioiminen tulevaisuutta koskevia päätöksiä tehtäessä. Erityisen tärkeää on, että oppilaiden oppimisen ja sen edellytysten ymmärtämisen tulisi olla perusta kaikille koulua koskeville ratkaisuille. Oppilaan kokemusta eri systeemien tuottamien vaateiden ja oppilaan omien edellytysten rajapinnassa kuvataan tutkimuksessa uudella oppijuuden käsitteellä.
Kommentit
Kirjaudu sisään lisätäksesi tähän kommentin