Lähtökohta kiusaamisen vähentämiselle on ongelman rehellinen tiedostaminen. Niin kauan kun asiaa vähätellään tai sitä ei pidetä koulun ongelmana, ei kiusaamisen vastainen työ voi lähteä käyntiin.

Opettaja ei aina huomaa kiusaamista, ja kiusattu oppilas ei välttämättä halua kertoa siitä. Kiusatuksi joutuminen voi hävettää, asian käsittely voi pelottaa tai ajatellaan, että aikuiselle kertomisesta ei ole apua, vaan kiusaaminen päinvastoin pahenee entisestään. Suorasta ja avoimesta kiusaamisesta kerrotaan useammin opettajalle kuin epäsuorasta kiusaamisesta. Mitä nuorempia koululaiset ovat ja mitä useammin heitä kiusataan, sitä todennäköisemmin he kertovat kiusaamisesta.

Koulukiusaamisen siirtyminen nettiin ja sosiaaliseen mediaan aiheuttaa sen, että lapsi tai nuori ei pääse karkuun kiusaamista edes vapaa-ajallaan. Suurin osa kiusaajista ja kiusatuista tuntevat toisensa. Anonyymina toimiminen saattaa hämärtää käsitystä siitä, että kiusaaminen satuttaa.

Nettikiusaamista ovat pilkkaavat tai uhkaavat viestit, juorujen tai henkilökohtaisten tietojen levittäminen, valokuvien manipulointi ja levittäminen, toisen nimellä esiintyminen, sulkeminen ryhmän tai keskustelun ulkopuolelle tai salasanojen huijaaminen.

Sukupuoleen perustuva häirintä on halventavaa tai alentavaa puhetta toisen sukupuolesta, sukupuoleen liittyvää kiusaamista tai tekoja, jotka saavat tuntemaan noloksi, pelokkaaksi, loukkaantuneeksi tai vihaiseksi. Seksuaalista häirintää on muun muassa vihjailu ja seksuaalisesti värittyneet vitsit ja vartaloa, pukeutumista tai yksityiselämää koskevat puheet ja kysymykset. Ehdottelu, vaatiminen ja fyysinen koskeminen sekä raiskaus tai sen yritys ovat seksuaalista häirintää. Sukupuolinen huomio muuttuu häirinnäksi silloin, kun sitä jatketaan, vaikka huomion kohde ilmaisisi sen olevan epämiellyttävää.