4. Perheväkivalta

Perheväkivalta

Lapsi kertoo kotonaan tapahtuvasta väkivallasta / seksuaalisesta hyväksikäytöstä

Henkilökunta

  • ilmoittaa tarvittaessa poliisille / tekee lastensuojeluilmoituksen
  • kuuntelee lasta ja rohkaisee häntä tapahtumista kertomiseen toimien turvallisena aikuisena
  • tuo esille, että asiasta puhuminen on lapselta rohkea teko; aikuisten on nyt mahdollista auttaa lasta ja hänen perhettään
  • ottaa yhteyttä / ohjaa lapsen tai tulee hänen kanssaan koulupsykologin ja/tai terveydenhoitajan vastaanotolle.
  • tulee lapsen kanssa terveydenhoitajan luokse välittömästi jos lapsessa on fyysisen pahoinpitelyn merkkejä
  • hyödyntää oppilashuoltoryhmää tausta- ja työnohjauksellisena tukena

HUOM! Lasta ei ole syytä ahdistella kysymyksillä eikä pakottaa tunnustuksiin, koska tällöin hän helposti lukkiutuu. On tärkeää kirjoittaa sanatarkasti muistiin, mitä lapsi on kertonut ja mitä häneltä on kysytty. Älä lupaa lapselle olla kertomatta kenellekään – asetat itsesi tilanteeseen, jossa joudut pettämään lapsen luottamuksen.

Koulupsykologi/terveydenhoitaja

  • sopii työnjaosta lasta ohjanneen kanssa ja hoitaa jatkoyhteydet sosiaaliviranomaisiin ja muihin yhteistyötahoihin (lastensuojeluilmoitus)
  • toimii purkuväylänä ja tukena lapselle hänen kokemustensa jäsentäjänä

Lapsen vanhempi kertoo perheessään tapahtuvasta väkivallasta

Henkilökunta

  • kuuntelee vanhempaa ja rohkaisee häntä tapahtumista kertomiseen
  • antaa vanhemmalle tunnustusta siitä, että hän on uskaltanut ottaa väkivallan suoraan esille
  • ohjaa vanhemman suoraan avun piiriin (Mobile, turvakoti)
  • kertoo vanhemmalle, että myös lapsen tukeminen tässä tilanteessa on tärkeää
  • ottaa perheväkivallan puheeksi lapsen kanssa ja/tai ohjaa hänet koulupsykologille tai terveydenhoitajalle

Tieto perheväkivallasta tai sen epäilystä tulee ilmi muuta kautta

Henkilökunta

  • pyrkii selvittämään turvallisessa tilanteessa mitä lapsen elämään kuuluu ja onko hänellä huolenaiheita (koulu, koti, kaverit)
  • voi ilmaista huolensa lapsen muuttuneesta käyttäytymisestä (jos näin on havainnut) ja jatkaa kyselemistä siltä pohjalta
  • ottaa jossain vaiheessa perheväkivallan esille esim. seuraavanlaisesti: ”Kaikissa perheissä riidellään joskus, millaisia riitoja teillä on?”
  • pyytää apua tilanteen selvittämiseksi koulupsykologilta ja/tai oppilashuoltoryhmältä

HUOM! Perheväkivalta ei ole yksityisasia. Se edellyttää aikuiselta rohkeutta puuttua asiaan. Sinun ei tarvitse osata ”hoitaa” lasta; tärkeintä on aidosti kuunnella ja rohkaista häntä puhumaan väkivallasta sekä ohjata hänet lisäavun piiriin. On tärkeää pitää mielessä myös perheväkivallan monikasvoisuus lapsen näkökulmasta; se voi pitää sisällään fyysistä, henkistä ja seksuaalista väkivaltaa, hoidon ja avun laiminlyöntiä sekä väkivallan sivusta seuraamista.