Pieni asukastiheys

Maapallon asutusta voidaan tarkastella asukastiheydellä. Harvimmin asutuissa valtioissa asukastiheys on vain muutama asukas neliökilometriä kohden. Tällaisia valtioita ovat esimerkiksi Mongolia 1,6 as/km² ja Australia 2 as/km². Näissä molemmissa valtioissa kuivuus on tärkein asutusta rajoittava tekijä. Maatalouden harjoittaminen on vaikeaa. Suomi on puolestaan liian kylmä valtio, jotta maatalouden tuotto voisi olla suurta. Suomi on melko harvaan asuttu maa (18 as/km²). Harvan asutuksen syynä voi olla myös jyrkät pinnanmuodot vuoristoissa tai köyhä maannos sademetsäalueilla.

Asutuskeskittymät ovat syntyneet maanviljelyn ympärille

Maapallolta on löydettävissä viisi suurta väestökeskittymää: Itä-Aasia, Etelä-Aasia, Kaakkois-Aasia, Eurooppa ja Pohjois-Amerikan itäosat. Kasvavia väestökeskittymiä on Guineanlahden rannikolla Afrikassa sekä Keski- ja Etelä-Amerikassa.

Yhteistä suuren väentiheyden alueille on mahdollisuus tehokkaaseen maanviljelyyn. Niissä on riittävä lämpötila ja kosteus, hedelmällinen maaperä ja tarpeeksi tasaista maastoa. Bangladesh on asukastiheydeltään maailman huippua (1023 as/km²). Suuren väentiheyden taustalla on Bangladeshin sijainti suurten jokien tulvasuistossa, joka takaa maaperän hedelmällisyyden. Bangladesh sijaitsee kuumalla lämpövyöhykkeellä ja monsuunisateet tuovat riittävän kosteuden.

Kaupungit kasvavat

1800-luvun teollisen vallankumouksen jälkeen maailmassa alkoi voimakas kaupungistuminen. Kaupungit muodostuivat hyvien liikenneyhteyksien, usein vesistöjen läheisyyteen. Monet kaupungit syntyivät myös luonnonvarojen, kuten kaivosten ympärille. Nykyisin erityisesti suuret kaupungit vetävät ihmisiä puoleensa monipuolisilla työpaikoillaan ja palveluillaan.

Kaupungeissa asukastiheys voi nousta jopa kymmeniin tuhansiin asukkaisiin neliökilometrillä. Kaupunkivaltiot Monaco (18 800 asukasta/km²) ja Singapore (7 800 as/km2) ovatkin asukastiheydeltään suurimmat valtiot.