Sademetsäalueiden maannos ei ole ravinteikas

Sademetsäalueilla luontainen metsäkasvillisuus on hyvin rehevää, mutta maa köyhtyy nopeasti muutaman vuoden viljelyn jälkeen. Sademetsäalueiden perinteinen maanviljelymuoto on ollut kaskiviljely. Siinä puut kaadetaan pieneltä alalta, poltetaan ja seuraavat pari vuotta viljellään tuhkasta saatujen ravinteiden varassa. Kaskiviljely on tyypillisesti omavaraistuotantoa, eli perhe tai yhteisö tuottaa itselleen ruokaa ja mahdollisesti myy osan tuotteista esimerkiksi markkinoilla. Omaan käyttöön viljellään tärkkelyspitoisia juuri- ja mukulakasveja kuten maniokkia. Nykyään sademetsäalueita raivataan paljon tehomaatalouden käyttöön, Etelä-Amerikassa erityisesti karjan laitumiksi ja Kaakkois-Aasiassa palmuöljyviljelmiksi.

Banaanit tulevat plantaaseilta

Monet päivittäin nauttimistamme elintarvikkeista tuotetaan kuumilla tai lämpimillä alueilla plantaaseilla. Plantaasitilat ovat suuria, ja ne keskittyvät yhden tai muutaman vientikasvin viljelyyn. Kahvi, tee, kaakao, ananas, banaani, sokeri, kumi ja puuvilla ovat esimerkkejä näistä rahakasveista, joita viljellään Afrikassa, Intiassa sekä Etelä- ja Keski-Amerikassa. Maataloustuotteiden viennistä saadaan tuloja. Isot plantaasit voivat olla ulkomaalaisten suuryritysten omistamia, jolloin suurin osa tuotoista valuu paikallisten ulottumattomiin.