1. a) nuorten ruokailutottumukset Nuorten ruokailutottumuksia voisi tutkia kvantitatiivisesti esim. erilaisilla kyselyillä (strukturoidut kysymykset, valmiit vastausvaihtoehdot). Havainnointitutkimuksella esim. kouluruokalassa voitaisiin selvittää muun muassa, mitä (tarjolla olevista lounasvaihtoehdoista, salaateista, juomista ym.) nuoret syövät ja miten paljon hävikkiä syntyy päivittäin. Nuoret voisivat myös pitää ruokapäiväkirjaa, johon merkitään tarkasti kaikki nautittu ruoka esim. viikon ajalta. Tutkimukset voisivat olla (toistettuja) poikittaistutkimuksia. Tapausverrokkitutkimuksella voitaisiin verrata esim. raudanpuuteanemian riskiä vegaaniruokavaliota ja sekaravintoa syövien nuorten kesken. Pitkittäistutkimuksella voitaisiin seurata esimerkiksi sekaravintoa syöviä ja jotakin tiettyä ruokavaliota noudattavia nuoria (tai esim. nuoria, jotka syövät säännöllisesti aamupalan, ja nuoria, jotka eivät syö aamupalaa) ja selvittää ruokailutottumusten mahdollisia vaikutuksia heidän myöhempään terveyteensä. Kvalitatiivisessa tutkimuksessa nuoria voitaisiin esim. haastatella yksittäin tai ryhmässä. Heidän mielipiteitään ja ruokailutottumuksiaan voitaisiin selvittää myös netin keskustelupalstoilta, kuvanjakopalveluista sekä nuortenlehdistä. Ruokailutottumuksia voitaisiin havainnoida myös iltaisin tai viikonloppuisin, jolloin saataisiin selville, millaista ruokaa (itse ostettua/valmistettua, eväitä tms.) nuoret syövät vapaa-ajallaan sekä millaisia tapoja ja tottumuksia ruokailuun liittyy. Tutkimukset voisivat olla kertaluonteisia tapaustutkimuksia (poikittaistutkimus), jos niiden kohteena on jokin tietty joukko (esim. jonkin tietyn lukion opiskelijat tai jokin harrastusryhmä, kuten voimistelijat) eikä tutkimuksen ensisijaisena tavoitteena ole yleistää tutkimustuloksia koskemaan esimerkiksi kaikkia Suomen nuoria.

1. b) aikuisväestön tupakointi Aikuisväestön tupakointia voitaisiin selvittää kvantitatiivisesti esimerkiksi erilaisilla kyselyillä tai esim. työpaikoilla, ravintoloissa tai joukkoliikenteessä (bussipysäkit, rautatieasemat yms.) tehtävällä havainnointitutkimuksella. Näin voitaisiin selvittää esim. tupakoinnin yleisyyttä, tupakoivan väestönosan ikärakennetta, poltettujen savukkeiden määrää ja tupakointialueiden sijaintia. Tupakoijien verestä voitaisiin mahdollisesti mitata esim. nikotiinipitoisuutta. Tällaiset tutkimukset voisivat olla (toistettuja) poikittaistutkimuksia. Tapaus-verrokkitutkimuksella voitaisiin verrata esim. keuhkosyövän riskiä tupakoijien ja tupakoimattomien kesken. Pitkittäistutkimuksella voitaisiin seurata tupakoijia ja tupakoimattomia jopa vuosikymmenten ajan ja selvittää tupakkatuotteiden sisältämien haitallisten ainesosien vaikutuksia tässä väestöryhmässä. Saatuja tietoja voitaisiin mahdollisesti yhdistää valmiisiin tilasto- ja rekisteriaineistoihin. Interventiotutkimuksella voitaisiin selvittää esim. tupakoinnin lopettamiseksi annettavan terveysneuvonnan vaikuttavuutta tupakoinnin lopettamisessa. Kokeellisella, satunnaistetulla, sokkoutetulla tutkimuksella voitaisiin selvittää esim. tupakkariippuvuuden hoitoon kehitettyjen lääkkeiden tehoa. Kvalitatiivisessa tutkimuksessa aikuisia voitaisiin esim. haastatella yksittäin tai ryhmässä. Heidän mielipiteitään, käsityksiään sekä tupakointiin liittyviä tapojaan ja tottumuksiaan voitaisiin selvittää myös esim. päiväkirjojen, valokuvien, lehtiartikkeleiden, televisiosarjojen ja netin keskustelupalstojen avulla. Tutkittavia voitaisiin havainnoida siten, että tutkija osallistuu tutkittavan ryhmän toimintaan, kuten työpäivän kulkuun tai ravintolaillan viettoon, tai siten, että tutkija on ulkopuolinen ja seuraa tapahtumia erillisestä tilasta.

1. c) vanhusten kokemukset yksinäisyydestä Vanhusten kokemuksia yksinäisyydestä voitaisiin selvittää kvantitatiivisesti esim. erilaisilla kyselyillä tai haastatteluilla, joissa on strukturoidut kysymykset ja vastaukset valitaan valmiista vastausvaihtoehdoista. Tutkimukset voisivat olla (toistettuja) poikittaistutkimuksia. Kokemusten yhteyttä terveydentilaan (koettuun tai objektiiviseen terveyteen) voitaisiin selvittää korrelaation avulla. Kvalitatiivisessa tutkimuksessa vanhuksia voitaisiin esim. haastatella yksittäin tai ryhmässä tai tehdä teemahaastattelu. Heidän kokemuksiaan voitaisiin selvittää myös esim. päiväkirjojen, valokuvien, kirjeiden, lehtiartikkeleiden ja netin keskustelupalstojen avulla.

Näihin voit kiinnittää huomiota tutkimuksen luotettavuutta tarkastellessasi:

uonko tutkimusmenetelmät valittu tarkoituksenmukaisesti?

uonko koehenkilöt valittu tarkoituksenmukaisesti?

uonko tutkimuksen kohdejoukko riittävän suuri?

umitkä tekijät ovat mahdollisia virhelähteitä?

ukuinka suuri sattuman osuus on?

ukuinka merkitseviä tulokset ovat ja ovatko ne yleistettävissä?

Validiteetti ja reliabiliteetti s.22