KPL 5 Terveys- ja sosiaalipalveluiden kehitys Suomessa

- 1800-luvulle saakka sairauden hoito on ollut eneimmäkseen perheen vastuulla. Tietäjiltä ja papeilta on voitu hakea apua.

- 1700-luvulla piirilääkärijärjestelmä ja lääninsairaalat. Piirit olivat kuitenkin hyvin suuria, joten lääkärien määrä oli riittämätön.

- 1800-luvulla vaivasivat huono hygienia, köyhyys ja katovuodet. Kuitenkin samaan aikaan kansanterveystyö ja lääketieteen kehitys saivat jalansijaa myös Suomessa -> valistus esim. hygieniasta, lääkärikoulutus, vesi- ja jätehuolto, rokotukset.

- 1800-1900-lukujen vaihteen vakavia tartuntatauteja olivat tuberkuloosi, hinkuyskä, tuhkarokko, tulirokko, kurkkumätä, kuppa ja tippuri.

- Valistusta annettiin koulussa ja kansanterveysjärjestöissä.

- 1900-luvulla alettiin kiinnittää enenevässä määrin huomiota sosiaalihuoltoon.

- Sotien jälkeinen aika on hyvinvointiyhteiskunnan rakentamisen aikaa. Edellä mainittujen parannuksien lisäksi yleinen ravitsemustilanne ja elinolosuhteet paranivat -> Tartuntataudit vähenivät -> Elämäntapasairauksien merkitys kasvoi.

- Vuonna 1972 Kansanterveyslaki -> terveyskeskukset -> painopistettä ennaltaehkäisyn suuntaan. Valistukseen ja lainsäädäntöön kiinnitettiin lisääntyvää huomiota.

- 1980 - 90-luvuilla alettiin kiinnittää huomiota ihmisen elinympäristön ja yhteisöjen merkitykseen ennaltaehkäisyssa.

- Nykyisiä haasteita ennen kaikkea väestön ikääntyminen ja myös kulttuurinen ja etninen moninaistuminen.

- Sosiaalipalvelut ja terveyspalvelut kytkeytyvät yhteen ja tukevat toisiaan.