SUORA

Päälauseessa taipunut verbi eli predikaatti on 2. lauseenjäsenenä.

Subjekti ja predikaatti ovat aina vierekkäin.

Jag äter godis. Syön karkkia.

Inte ja muut liikkuvat määreet tulevat subjektin ja predikaatin jälkeen.

Jag gillar inte saltlakrits. En pidä salmiakista.

Ralf har inte läst läxorna bra hemma i går.

S P L (P) O T P A

(subjekti - predikaatti - liikkuva määre - objekti - tapa - paikka - aika)

 

EPÄSUORA = KÄÄNTEINEN

Predikaatin edellä voi olla esim. subjekti, objekti, ajanmääre tai paikanmääre.

Lösgodis gillar jag mest. Irtokarkeista pidän eniten.

I dag köper jag en påse saltlakrits. Tänään ostan pussin salmiakkia.

Predikaatin edellä voi olla myös kokonainen sivulause.

När jag pluggar till provet, Kun luen kokeeseen,
äter jag ofta godis. syön usein karkkia.

Inte ja muut liikkuvat määreet tulevat predikaatin ja subjektin jälkeen.

På bio äter jag ofta choklad. Elokuvissa syön usein suklaata.

M o P S i L (P) O T P A

(määre- predikaatti - subjekti - liikkuva määre - predikaatti - objekti - tapa - paikka - aika)

 

1. I morgon reser vi till Lappland. - > ajan määre

2. I Lappland kan jag se renar. -> paikan määre

3. Julgubben vill jag också träffa. -> objekti

4. Om jag träffar julgubben, är jag lycklig. -> sivulause

5. ”Har du varit snäll”, frågar julgubben. -> suora esitys

6. Var bor julgubben? -> kysymyslause