Kirjoittaja: Sofia

Runoilija Hal Sirowitz kuvaa runossaan Lukutunti (suom. Hanna Kjellber, 1999), miten sanoja ja luettavaa löytyy kaikkialta, minne katsomme. Runo tuo myös esille lukemisen tärkeyden ja äidin halun saada lapsensa lukemaan. Lukutunti-runossa todetaankin vahvasti: “Maailma on yhtä suurta kirjaa”. Itse pystyn helposti samaistumaan tähän, sillä jo pitkään olen kokenut lukemisen ja kirjallisuuden olevan iso osa elämääni. Aluksi lukeminen ja kirjallisuus tarkoittivat minulle pelkästään kirjoja, mutta myöhemmin olen alkanut löytää niitä muualtakin kuin kirjan kansien välistä.

LUKUTUNTI 

Tullaksesi paremmaksi lukijaksi,

Äiti sanoi, sinun pitää lukea kaikkea, mitä näet. 

Jos kävelet kadulla, sinun täytyy lukea liikennemerkkejä. 

Jos olet ravintolassa, sinun täytyy lukea aamiaislista, vaikka olisit siellä syödäksesi päivällistä.

Maailma on yhtä suurta kirjaa. 

Sanoja on kaikkialla. 

Niitä on sinun kengissäsi ja alushousujesi merkkilapuissa. 

Ja kun tulet vanhemmaksi, opit lukemaan kasvojen ilmeitä. 

Mutta pidä varasi: jos tyttö sattuu hymyilemään sinulle,

 se ei tarkoita, että sinun kannattaisi laskea kovinkaan paljon sen varaan. 

(Hal Sirowiz, suom. Hanna Kjellberg)

 

Aivan kuten Sirowitzin Lukutunti-runossa, oma lukuintoni on vanhemman ansiota. Mutta toisin kuin runossa, äitini ei käskenyt minua lukemaan vaan näin teki isäni. Muistan olleeni noin 8-vuotias, kun isäni vei minut kirjakauppaan ja käski minua valitsemaan itselleni kirjan. Hän halusi, että lukisin enemmän, ja joku voisi sanoa, että isäni suorastaan pakotti minut lukemaan, sillä en vielä silloin ollut itse innostunut lukemisesta. Lukemisesta tuli sen jälkeen pitkäksi aikaa minun ja isäni yhteinen harrastus. Kävimme yhdessä kirjastossa, isäni etsi minulle aina uutta luettavaa sekä osti minulle joulu- ja syntymäpäivälahjaksi kirjoja.  

Kasvaessani yhteiset kirjastoretket isäni kanssa ovat jääneet, ja kirjat vaihtuneet puhelimeen. Se ei kuitenkaan ole tarkoita sitä, että olisin lopettanut lukemisen kokonaan. Olen siirtynyt kirjan kansien välistä etsimään kirjallisuutta muualta, ja puhelin onkin yllättäen osoittautunut käteväksi lukemisen välineeksi. Puhelimen kautta olen päässyt käsiksi e- ja äänikirjoihin. E-kirjat innostavat lukemaan silloinkin, kun perinteistä kirjaa ei jaksaisi lukea. Äänikirjaa taas on mukava kuunnella bussimatkalla tai kotona puuhastella, esimerkiksi ruuan tai siivoamisen parissa. Sirowitz kertoo Lukutunti-runossaan sanoja olevan kaikkialla, jopa alushousujen merkkilapuissa. Itse en ole vielä mennyt niin pitkälle, että tarkoituksella lukisin alusvaatteideni merkkilappuja, mutta olen huomannut lukevani melkein kaikkea ympärilläni olevaa. Jokin aika sitten löysin itseni kaupasta lukemasta esitettä kanoista, joiden munia siellä oli myynnissä. Etsin ja ahmin luettavaa, minne tahansa menenkin. 

Lukeminen ja kirjallisuus ovat antaneet minulle paljon, mutta myös opettaneet monia asioita. Mitä enemmän olen lukenut, sitä paremmaksi lukutaitoni ja mielikuvitukseni ovat muuttuneet, jolloin kirjoittamisestakin on tullut helpompaa. Yläkoulussa innostuin kirjoittamisesta, ja saatoin vapaa-ajallani kirjoittaa koulutehtävien lisäksi paljon muutankin. Kirjallisuuden kautta olen myös saanut uusia ystäviä, jopa ulkomailta asti. Ystävien kanssa uusia keskustelunaiheita on löytynyt yhteisistä suosikkikirjoista, ja ystävyssuhteet ovat parantuneet. “Ja kun tulet vanhemmaksi, opit lukemaan kasvojen ilmeitä”, kerrotaan Sirowitzin Lukutunti-runossa. Lukeminen on opettanut minua tulkitsemaan ihmisiä paremmin, heidän kehonkieltään ja ilmeitään. Lukemalla monenlaisia kirjoja olen samalla päässyt tutustumaan hyvinkin erilaisiin hahmoihin sekä paikkoihin, mikä on opettanut minulle lisää ihmisten erilaisuudesta, eri kulttuureista, tavoista ja uskonnoista. 

Vaikka jonkun mielestä isäni olisi pakottanut minut lukemaan, olen silti erittäin kiitollinen hänelle. Ilman hänen käskyjään ja kannustustaan kirjallisuuden pariin, olisin tuskin koskaan innostunut kirjallisuudesta näin paljon enkä olisi sama ihminen, joka olen nyt. Lukemalla olen saanut elämääni pelkästään positiivisia asioita, kuten paremman lukutaidon, uusia ystäviä sekä selvinnyt elämän vaikeista hetkistä. Kirjallisuus ja lukeminen ovat upeita asioita, joihin kaikkien kannattaisi tutustua paremmin.