Oletko tutustunut Reissu-Nalleen?
Mitä mieltä olet Reissu-Nallen matkustamisesta Satumetsän ryhmässä?

REISSU-NALLEN MATKASSA

Reissunalle saapui ryhmäämme reissattuaan matkalaukkunsa kanssa ympäriinsä.

Reissu-Nalle oli kasvanut isoksi ja Äiti-Nalle ja Isä-Nalle olivat kehottaneet häntä matkustamaan myös kotimetsän ulkopuolella. Eräänä päivänä hän osuu erään Eeron syntymäpäiville ja ihastuu ikihyvin juhlien koristeena oleviin ilmapalloihin. Juhlien aikana lapset hakivat nallelle korin, kiinnittivät siihen ilmapaloja ja niin Nalle sai nousta uusiin korkeuksiin.

Näin Nalle reissasi lentäen pallojensa kuljettamana korissaan tutkien maita ja mantuja. Hän on saanut monia hauskoja ystäviä ja nähnyt paljon kaikkea jännittävää. Kesä sujui mukavasti, mutta nyt on Reissu- Nalle päätynyt Satumetsään, jossa näkyi kolme puumajaa ja tosi monta uutta ystävää. Niinpä hän laskeutui tänne meidän luoksemme, toivoen oppivansa tuntemaan meidät paremmin.

Ja voi miten on Reissu-Nalle onnellinen omasta puumajastaan, jossa on enemmän tilaa kuin matkalaukussa tai korissa, jossa keinui ilmapallojen kuljetettavana laukkunsa kanssa. Puumajakotiinsa Reissu-Nalle voisi pyytää myös ystäviään kylään.

Reissu-Nallekin saa kutsun jokaisen lapsen kotiin, kun ei me ihan mahdutan sisään puumajaan. Nyt riittää jännättävää, kun muuttaa ensimmäisenä Reissu-Nallen kotiin, kun itse Nalle on lähtenyt Satumetsäläisten koteihin tutustumaan.

0 kommenttia

LEPI-LEPAKKO

Aivan Reissu-Nallen metsän laitamilla oli pieni vuori ja vuoressa oli luola. Moni rohkea metsästäjä oli sieltä leijonaa etsinyt, muttei koskaan Lepiä huomannut, sillä Lepi nukkui aina katossa pääalaspäin. Ja jos metsästäjä olisi Lepin nähnyt, niin kai sekin olisi pelästynyt, sillä jonkun mielestä Lepi on tosi pelottavan näköinen hirviö. Lepin omasta mielestään hän on ihan tavallisen näköinen lepakko. Lepakot ovat yöeläimiä, joten tavallinen tallaaja häneen harvemmin tutustuu. Lepi itse sen sijaan olisi oikein mielellään tutustunut kaikkiin.
Kerran oikein sateisella säällä Lepin onneksi luonaan eksyi yksinäinen Nalle, joka oli niin rohkea, ettei se pelästynyt katossa roikkuvaa Lepiä. Vaikka Reissu-Nalle ja Lepi katsoivat maailmaa ihan eri tavoin, tuli heistä ystäviä saman tien, sillä samanlaista heissä olivat karvaiset korvat, he rakastivat syödä hedelmiä ja molemmat osasivat lentää, Reissu-Nalle tarvitsi avukseen vain ilmapalloja.

Lumo Poro

Poro nimeltä Lumo asui kaukana pohjoisessa, lumisten metsien ja avarien tunturien keskellä. Hän oli utelias ja ystävällinen, mutta yksinäinen. Lumo oli aina huomannut, että muilla poroilla oli ystäviä, jotka kulkivat rinnalla, mutta itse hän ei ollut löytänyt sellaista.
Eräänä päivänä, kun Lumo kulki syvällä metsässä, hän huomasi, että taivas alkoi pimentyä nopeasti, ja tuuli nousi. Lumo ei antanut sään estää itseään, sillä hän oli päättänyt etsiä ystävänsä. Hän juoksi metsän halki, yli jäätyneiden purojen ja vaarallisten rotkojen, mutta ei löytänyt ketään. Ainoat äänet, jotka kaikui metsässä, olivat tuulen humina, lumen narskunta jalkojen alla ja hänen oma hengityksensä.
Lumo tunsi sydämessään pienen haikeuden. "Miksi en voi löytää ketään, joka jakaisi ilot ja surut kanssani?" hän ajatteli. Yhtäkkiä hän kuuli hiljaisen äänen takaa. Käännättyään Lumo huomasi pienen, raitapaitaisen, vaaleanruskean Reissunallen, joka katseli häntä varovasti. "Mikä saa sinut noin alakuloiseksi, Lumo?" Nalle kysyi ystävällisesti. Lumo kertoi tunteistaan ja siitä, kuinka hän oli etsinyt ystävää pitkään, mutta ei ollut löytänyt ketään.
Reissunalle hymyili lempeästi ja vastasi: "Tiedän tunteen. Mutta joskus ystävän ei tarvitse olla aivan samanlainen kuin sinä. Me voimme olla ystäviä, vaikka olemme erilaisia." Lumo mietti hetken ja tunsi sydämessään lämmön. "Olet oikeassa", hän sanoi ja hymyili. "Vaikka me emme ole samanlaisia, voimme silti jakaa ilot ja surut."
Siitä päivästä lähtien Lumo ja Reissunalle kulkivat yhdessä kohti joulua. He nauttivat yhteisistä hetkistään metsässä, ja vaikka heidän maailmansa olivat erilaisia, heidän ystävyytensä oli vahva ja aito. Lumo ei enää ollut yksinäinen, sillä hän oli löytänyt ystävän, joka oli juuri sellainen kuin hän tarvitsi.

Vilma-Pupu

Reissunalle on tuntenut Pupun nimeltä Vilma ihan pienestä nallesta asti. Myös Vilma asui satumetsässä, jossa talvet olivat kylmiä ja lunta riitti. Eräänä talvipäivänä, kun lumihiutaleet tanssivat kevyesti ilmassa ja pakkasilma nipisteli nenää, Vilma päätti lähteä tutkimaan metsän talvisia ihmeitä. Hänen ystävänsä reissunalle, oli rakentanut suuren lumimäen, ja Vilma päätti kokeilla taitojaan sen huipulle kiipeämisessä. Vilma oli pieni, mutta hänen sisällään oli suuri voima. Hän tiesi, että tasapaino oli tärkeää lumisessa ympäristössä. Hänen liikkeensä olivat nopeat ja täynnä energiaa, mutta hän tarvitsi myös tarkkaa kehon hallintaa. Hän väisti suuria jääpuikkoja, jotka roikkuivat puiden oksilta, ja hypähti kevyesti, kun lumi pöllysi hänen jalkojensa alta.

Mäen huipulle päästyään, Vilma huomasi jotain erikoista: luminen kenttä oli täynnä jättiläismäisiä lumiukkoja, jotka seisoivat kuin vartijat ja vaihtoivat paikkojaan marssimalla. Mutta yksi lumiukko oli kuitenkin vähän erilainen. Se pyöri ympäri, aivan kuin se olisi ollut elossa. Vilma ei epäröinyt, vaan hän päätti käyttää koko voimaansa ja tasapainotaitojaan väistääkseen pyörivän lumiukon. Lumiukko pysähtyi hetkeksi ja katseli Vilman kevyttä liikettä, mutta sitten se jatkoi pyörimistään, aivan kuin se ei olisi huomannut mitään.

Vilma nauroi itsekseen ja päätti kokeilla jotain vielä hauskempaa. Hän tanssi lumessa, liu'utti jalkojaan kevyesti pyörivien lumiukkojen keskellä. Lopulta Vilma pysähtyi ja seisoi paikoillaan, aivan kuin olisi jäänyt osaksi lumista maisemaa. Hän oli voittanut talven kylmyyden ja löytänyt tasapainon sen keskeltä. Lumiukotkin näyttivät hymyilevän hänen ympärillään, sillä ne tiesivät, että tämä pieni pupu oli saanut talven tanssimaan omalla tavallaan. Nämä talven tanssin taidot Vilma aikoi ehdottomasti opettaa myös Reissu-Nallelle

Miuku-kissa ja Hauveli-koira

Olipa kerran kissa nimeltä Miuku ja koira nimeltä Hauveli. Miuku ja Hauveli olivat aina olleet parhaita ystäviä, vaikka he olivatkin erilaisia eläimiä. Miuku oli leikkisä ja ketterä kissa, joka tykkäsi kiipeillä puussa ja jahdata lankakeriä. Hauveli taas oli rauhallinen koira, joka tykkäsi makoilla tyynyllä ja nautiskella rennosti elämästä.

Eräänä päivänä Miuku ja Hauveli päättivät lähteä suurelle seikkailulle. He halusivat nähdä maailmaa ja oppia uusia asioita. Ensimmäinen pysähdyspaikka oli kylä, jossa he matkustivat junalla. Junassa he kuulivat kaunista musiikkia, joka sai hännät heilumaan rytmikkäästi.

Seuraavaksi he matkustivat lentokoneella suureen kaupunkiin. Lentokoneessa kaikki oli niin jännittävää! Kun he saapuivat perille, he huomasivat, että kaupunki oli täynnä vaaleanpunaisia kukkia. Miuku ja Hauveli rakastivat pinkkiä väriä ja he viettivät koko päivän leikkien kukkien keskellä.

Matkallaan Miuku ja Hauveli oppivat, että vaikka he olivat erilaisia, heillä oli myös paljon yhteistä. He molemmat rakastivat musiikkia, matkustamista ja pinkkiä väriä. He ymmärsivät, että ystävyys ei katso ulkonäköä tai lajia, vaan se perustuu yhteisiin kokemuksiin ja toistensa hyväksymiseen sellaisina kuin he ovat. Miuku oli maatiaiskissa ja Hauveli rotukoira.

Reissu-Nalleen Miuku ja Hauveli törmäsivät matkallaan pienessä, Karhulan kaupungin osassa, jonka läpi he olivat pyöräilemässä. Miuku ja Hauveli kertoivat Reissu-Nallelle, kuinka he olivat parhaita ystäviä ja rakastivat matkustamista. He kertoivat myös kaikista kaupungeista, joissa he olivat käyneet, ja kaikista uusista asioista, joita he olivat oppineet.

"Kuulostaa mahtavalta!" Reissu-Nalle sanoi. "Mutta mikäli haluatte pitää pienen tauon matkustamisesta, olette tervetulleita puumajaani, se on täynnä ystäviäni!” Miuku ja Hauveli halusivat ilman muuta saada uusia ystäviä. Yhdessä he lähtivät tutkimaan kaupunkia, jossa he tapasivat uusia ystäviä sekä saisivat tutustua Satumetsän lapsiin. Innolla he odottavat mitä lauluja helmikuun aikana lauletaan!