Reissunalle on tuntenut Pupun nimeltä Vilma ihan pienestä nallesta asti. Myös Vilma asui satumetsässä, jossa talvet olivat kylmiä ja lunta riitti. Eräänä talvipäivänä, kun lumihiutaleet tanssivat kevyesti ilmassa ja pakkasilma nipisteli nenää, Vilma päätti lähteä tutkimaan metsän talvisia ihmeitä. Hänen ystävänsä reissunalle, oli rakentanut suuren lumimäen, ja Vilma päätti kokeilla taitojaan sen huipulle kiipeämisessä. Vilma oli pieni, mutta hänen sisällään oli suuri voima. Hän tiesi, että tasapaino oli tärkeää lumisessa ympäristössä. Hänen liikkeensä olivat nopeat ja täynnä energiaa, mutta hän tarvitsi myös tarkkaa kehon hallintaa. Hän väisti suuria jääpuikkoja, jotka roikkuivat puiden oksilta, ja hypähti kevyesti, kun lumi pöllysi hänen jalkojensa alta.

 

Mäen huipulle päästyään, Vilma huomasi jotain erikoista: luminen kenttä oli täynnä jättiläismäisiä lumiukkoja, jotka seisoivat kuin vartijat ja vaihtoivat paikkojaan marssimalla. Mutta yksi lumiukko oli kuitenkin vähän erilainen. Se pyöri ympäri, aivan kuin se olisi ollut elossa. Vilma ei epäröinyt, vaan hän päätti käyttää koko voimaansa ja tasapainotaitojaan väistääkseen pyörivän lumiukon. Lumiukko pysähtyi hetkeksi ja katseli Vilman kevyttä liikettä, mutta sitten se jatkoi pyörimistään, aivan kuin se ei olisi huomannut mitään.

 

Vilma nauroi itsekseen ja päätti kokeilla jotain vielä hauskempaa. Hän tanssi lumessa, liu'utti jalkojaan kevyesti pyörivien lumiukkojen keskellä. Lopulta Vilma pysähtyi ja seisoi paikoillaan, aivan kuin olisi jäänyt osaksi lumista maisemaa. Hän oli voittanut talven kylmyyden ja löytänyt tasapainon sen keskeltä. Lumiukotkin näyttivät hymyilevän hänen ympärillään, sillä ne tiesivät, että tämä pieni pupu oli saanut talven tanssimaan omalla tavallaan. Nämä talven tanssin taidot Vilma aikoi ehdottomasti opettaa myös Reissu-Nallelle