TAUSTAA
Presidentti Woodrow Wilson puhui Yhdysvaltain senaatille 22.1.1917.
– – rauhanehdot ratkaisevat, voidaanko rauhan edellytykset taata. Tuleva maailman rauha ja maailmanpolitiikka riippuu siitä, onko nyt käytävä sota taistelua oikeudenmukaisen ja kestävän rauhan puolesta vaiko vain uudesta vallan tasapainosta. Jos kyseessä on pelkästään jälkimmäinen, kuka takaa ja kuka ylipäätään pystyy takaamaan, että uusi järjestely on vakaa ja tasapainoinen? Vain rauhallinen Eurooppa voi olla vakaa Eurooppa. Vallan tasapainon sijaan tarvitaan yhteisöllisyyttä, keskinäisen kilpailun sijaan rauhaa.
Onneksi tästä asiasta on saatu hyvin selväsanainen vakuutus. Toisiaan vastaan nyt ryhmittyneiden kansakuntien johtajat ovat sanoneet – ilman mitään väärintulkinnan mahdollisuutta – että heidän tarkoituksenaan ei suinkaan ole murskata vastustajaa. Mutta näiden vakuutusten seuraukset eivät välttämättä ole samat kaikille. Arvelen, että on hyödyllistä tehdä selväksi, miten me näemme tämän asian.
Ensinnäkin täytyy saada rauha ilman voittoa. Tätä ei ole mieluisaa sanoa [mutta] haluan katsoa todellisuutta silmiin ja kohdata sen ilman peittelyä. Voitto tarkoittaisi, että sodan hävinnyt pakotetaan rauhaan ja voittajan ehdot sälytetään voitetun niskaan. Se otettaisiin vastaan nöyryytyksenä, pakotuksena, sietämättömänä uhrauksena, ja se jättäisi jälkeensä kivun, kaunan ja katkeria muistoja, joiden varassa rauha ei lepää pysyvästi vaan kuin juoksuhiekalla. Vain rauha vertaisten kesken voi olla kestävä, rauha, jonka ytimessä on tasaveroisuus ja yhteistyö kummankin hyödyksi. Mielentila ja tunnetila kansakuntien suhteissa ovat yhtä tärkeitä kestävälle rauhalle kuin oikeudenmukainen ratkaisu kiistanalaisiin aluekysymyksiin tai etnisiin ja kansallisiin kysymyksiin.