Kokeen palautus

3. jakso 2020

Ohessa on liitteenä kuva Schwartzin arvoteoriat pääulottuvuudet. Miten Schwartzin teorian arvotyypit on saatu selville ja miten mallia on kritisoitu?

(4 p)
4 Kysymys

Pisteet 4 / 4
Schwartz on käyttänyt arvotyyppiensä selvittämiseen SVS-kyselyä, joka perustuu itsearviointiin ja hän teetätti kyseistä kyselyä useissa eri maissa, kuten esimerkiksi Suomessa ja sai hyvin laajan aineiston haltuunsa. Hän pyyti ihmisiä arvioimaan kyselyssään tiettyjen arvojen merkitystä ja keräsi arvoteoriansa pääulottuvuuksiin niistä eniten kannatusta saaneet 10 arvotyyppiä. Näiden 10 arvotyypin alle kuuluu useita eri arvoja ja nämä arvotyypit ovat siis universalismi, itseohjautuvuus, vaihtelunhaku, nautinnonhalu, suoriutuminen, valta, turvallisuus, yhdenmukaisuus, perinteet ja hyväntahtoisuus ja esimerkiksi perinteet arvotyypin alle voi kuulua perinteiden kunnioittaminen ja hyväntahtoisuus arvotyypin alle muiden arvostaminen.
Arvotyypit on jaettu Schwartzin arvoteoriassa kehämäisesti. Kehässä toistensa vastaiset arvotyypit ovat kehän vastakkaisilla puolilla ja toisilleen läheiset arvotyypit ovat taas lähellä toisiaan. Kehän muodostamisen pohjalla on kaksi pääsuuntausta, jotka ovat avoimuus muutokselle-säilyttäminen ja itsensä ylittäminen-itsensä korostaminen. Toisilleen vastakkaisia arvotyyppejä kehässä ovat esim. vaihtelunhalu-perinteet ja toiselleen läheisiä arvotyyppejä yhdenmukaisuus-perinteet.
Mallia on kritisoitu sen todella suuresta yleistävyydestä eli siitä, että ei arvotyyppejä voi yleistää kaikkiin ihmisiin, sillä teoriasta voi puuttua joitakin arvotyyppejä, jotka ovat joillekin ihmisille merkittävämpiä kuin teoriassa olevat arvotyypit. On myös kritisoitu sitä, että eri kulttuureissa arvot voivat tarkoittaa eri asioita, sillä esimerkiksi kunnia tarkoittaa Suomessa hyvin eri asiaa kuin Venäjällä. Kritisoinnista huolimatta teoria on kuitenkin saanut myös kannatusta ja on todettu, että vaikka arvotyyppejä ollaan koitettu muodostaa useita kertoja uudestaan, päädytään silti hyvin samantyyppiseen päätelmään, kuin Schwartzin arvoteoria on. Voidaan siis päätellä, että kyse ei ole vain sattumasta vaan teoriassa on todella logiikkaa ja järkeä.
Vastauksen pituus: 229 sanaa, 1749 merkkiä




Kuvaile mitä tarkoittaa identiteetti ja miten tarinamuotoinen identiteetti rakentuu. Selitä myös psykologisen tiedon varassa ja mihin ihminen tarvitsee tarinamuotoista identiteettiä. Huomioi aineisto "Mistä minuus koostuu".

(20 p)

Mallivastaus 

5 Kysymys  

Pisteet 20 / 20

Identiteetti tarkoittaa ihmisen omaa käsitystä itsestään ja siitä kuka on, verrattuna muihin. Yksilö hakee yhtäläisyyksiä ja eroja muihin ihmisiin ja oppii sitä kautta tunteamaan itsensä, omat arvot sekä moraalipohjan. Yksilö tunnistaa erot itsensä ja muiden välillä. Identiteettiin kuuluu osittain minuus eli ihmisen oma kokemus itsestään. Minuuteen kuuluu minäkuva, eli esim. käsitys omista vahvuuksista ja itsensä arvostamisesta. Tekstissä "Mistä minuus koostuu", kerrotaan yksilön minuudesta ja dentiteetistä ja siitä miten ne muodostuvat. Identiteetti on yksiön tarve ja halu ymmärtää itseänsä osana suurempaa kokonaisuutta, kuten omaa kulttuuria, valtioita tai kouluyhteisöä.

Tekstissä kerrotaan siitä, miten identiteetti on joka paikassa erilainen. "Identiteetti on erilainen töissä, kotona, harrastuksissa, sukulaisten parissa tai kavereiden seurassa" Identiteetti voidaankin jakaa erilaisiin osa-alueisiin ja se voi erota eri paikoissa. Erilaisia identiteetin osa-alueita ovat esimerkiksi työ-, parisuhde-, kulttuurinen-, uskonnollinen-, etninen, sukupuoli- sekä kansallinen identiteetti. Identiteettiin vaikuttaa mm. kulttuuri, ympäristö ja sosiaalinen vuorovaikutus muiden kanssa. Tekstissä kerrotaan siitä, miten minuus rakentuu "Se rakentuu perimän ja synnynnäisentemperamentin sekä lapsuudenkokemusten varaan. Myöhemmät elämänkokemukset ja ihmissuhteet tuovat siihen uusia kerroksia." Myös identiteetin kehityksessä ja muodostumisessa kyseinen asia pitää paikkansa.

McAdamsin kolmitasoisessa persoonallisuuden mallissa kolmas taso on tarinamuotoinen identiteetti. Tarinamuotoinen identiteetti on ikään kuin elämäntarina, joka muodostuu omista elämänkokemuksista, joita ihminen pitää itselleen merkityksellisinä. Tarinamuotoisen identiteetin muodostumisessa kielellä on tärkeä rooli. Selitämme omasta elämänhistoriastamme ja tulevaisuuden omasta kuvastamme muille. Esim. tilanteessa, jossa sanon, että haluan olla isona opettaja. Tarinamuotoinen identiteetti muodostuu ihmiselle pääpiirteissään kahdesta asiasta. Yksilö selittää itse omaa käyttäytymistään tai niin että, joku muu selittää sitä ja kertoo toisen käyttäymistä niin, että yksilö hyväksyy myös itse tarinan. "Mistä minuus koostuu" tekstissä tarinamuotoinen identiteetti tulee esiin kohdassa: "On hämmentävää katsoa valokuvaa itsestään vuosikymmenten takaa. Kuvan ihminen tuntuu samaan aikaan tutulta ja vieraalta. Olenko se minä? Kyllä, mutta en sama minä kuin nykyisin."

Tarinamuotoinen identieetti auttaa ihmistä selittämään omaa käyttäytymistään itselleen ja ymmärtämään itseään ja käyttäytymistään paremmin. Sen avulla ihminen pystyy sanoin kuvailemaan menneisyyttään ja löytämään yhteyksiä sen ja nykyhetken välilllä. Tarinamuotoisen identiteetin avulla yksilö saa vastauksia kysymykseen: miten minusta on tullut minä? Se auttaa ihmisen minäkäsityksen muodostumisessa. Se mm. auttaa vastaamaam kysymyksiin, kuka minä olin, olen tällä hetkellä ja tulen olemaan tulevaisuudessa? Tarinamuotoisen identiteetin muodostumiseen tarvitaan se, että ihminen alkaa kyseenalaistamaan omia valintojaan, kiinnostuksen kohteitaan ja arvoja. Tarinamuotoinen identiteetti näkyy esim. silloin, kun vanhempi herra selittää lapsenlapselleen esim. valokuva-albumin avulla meinneisyyttään ja muistelee tärkeitä hetkiä elämässään. Samalla hän selittää myös itselleen omia elämänvaiheitaan ja saa paremman kuvan omasta toiminnastaan.

Tarinamuotoisen identiteetin kertominen voi muuttua, jo yksilö kokee trauman elämässään. Silloin henkilö saattaa puolusutuskeinona sitä, että sulkee asian kokonaan pois tiedostamattomaan mieleen. Silloin henkilö ei pysty selittämään tapahtunutta. Implisiittinen muisti tarkoittaa tiedostamattomassa muistissa olevia asioita. Jokin asia (esim. trauma tai onnettomuus) on tapahtunut, mutta ihminen ei saa esim. ilman apua, tai ei välttämättä ollenkaan palautettua sitä tiedostamattomasta mielestä tietoiseen. Eli esim. ihminen ei välttämättä muista ollenkaan onnettomuuden jälkeisiä tapahtumia, sillä oli tilanteessa niin shokissa. Implisiittinen tunne tarkoittaa tiedostamattomassa mielessä olevia tunteita. Eksplisiittinen muisto on taas tietoinen muisto. Sen ihminen pystyy esim. kertomaan ja selittämään jonkun muiston muille ihmiselle. Esim. lukio aikaiset tapahtumat, saavutus elämässä tai vanhat valokuvat.

Tarinamuotoinen identiteetti kehittyy ja rakentuu eniten vaiheessa "muotoutunut aikuisuus" (18-25v.), mutta se kehittyy myös aiemmin. Tarinamuotoisessa identiteetissä ihminen näkee oman identiteettinsä jatkumona, sekä osaa nähdä esim. eroja omassa kehityksessään ja persoonallisuudessaan. Tarinamuotoisessa identiteetissa on kaksi ominaisuutta, jotka ovat muotoutuminen ja jatkuvuus. Muotoutuminen tarkoittaa sitä, että tarinamuotoinen identiteetti muotoutuu koko ajan ihmisen selittäessä omaa toimintaansa ja kyseenalaistaessaan asioita. Jatkuvuus tarkoittaa sitä, että ihminen näkee yhteyden menneisyyden ja tämän hetken välillä. Voi myös olla, että ihminen etsii tarinamuotoista identiteettiä vielä aikuisenakin. Tarinamuotoinen identiteetti ei usein vielä ole kehittynyt lapsena, sillä sen kehittyminen vaatii asioiden kyseenalaistamista, kriittistä pohdintaa ja arviointia. Lapsi ei usein vielä pysty siihen.

Jäsentymätön identiteetti voi olla lapselle yleinen. Se tarkoittaa sitä, että lapsi omaksuu vanhemmilta heidän käyttäytymisestään asioita ja tulevaisuudessa esim. samoja arvoja. Omaksutussa identiteetissä lapsi ei kuitenkaan ole kyseenalaistanut vanhempien arvoja vaan kyseenalaistamatta omaksunut ne itselleen. Toisin sanoen, lapsen identiteetti ei ole vielä kehittynyt ja vahva, kuten omaksutussa identiteetissä. Omaksutussa identiteetissä ihminen on hyväksynyt sen, millainen on ja on sinut itsensä kanssa. Omaksuttua identiteettiä sanotaan vahvaksi ja kypsäksi ja usein silloin ihminen arvostaa itseään, hän omaa terveen minäkäsityksen ja usein on myös psyykkisesti hyvinvoivampi, kuin ihminen, jolle ei ole vielä muodostunut täysin identiteettiä. Identiteetti kehittyy läpi elämän ja sitä etsitään koko ajan. Etsivä identiteetti tarkoittaa sitä, että ihminen on akiivinen, kokeilee erilaisia asioita ja pyrkii löytämään oman juttunsa. Hän kyseenalaistaa kriittisesti asioita ja omaa arvopohjaa. Jos ihminen ei löydä itseään, etsii omaa identiteettiään kauan ja ei saa käsistä siitä, kuka on, hän voi kohdata identiteettikriisin, joka on suuri uhka hyvinvoinnille.

Vastauksen pituus: 746 sanaa, 5634 merkkiä


6. Laadi animaatiosta Ruma Ankanpoikanen sosiaalipsykologinen analyysi.

Mallivastaus:

6 Kysymys

Pisteet 19 / 20

Ruma ankanpoikanen on Disneyn tarina, jossa teemoina ovat mm. syrjintä ja ympäristön vaikutus minäkäsitykseen. Tarinassa sorsaemon munien sekaan on eksynyt ankan muna. Ensimmäinen merkittävä tapahtuma tarinassa on munien kuoriutuminen, jonka seurauksena sorsa vanhemmille syntyy riita, koska sorsapoikueen joukossa onkin yksi ankka. Heti syntymästään lähtien rumaa ankanpoikasta pidetään erilaisena ja joukkoon kuulumattomana. Tarinan alussa on selkeä sisäryhmä sorsan poikasten ja emon keskuudessa. Sisäryhmä tarkoittaa ryhmää, jossa on vahva yhteenkuuluvuus. Rumaa ankanpoikasta ei kuitenkaan hyväksytä sisäryhmään, koska ankanpoikanen eroaa ulkonäkönsä lisäksi myös äänähdyksillään. Ryhmäprosessi tarkoittaa ryhmän luomista ja kehittymistä. Tarinassa ankanpoikanen osallistuu muiden lailla ryhmäprosessiin, mutta ei kuitenkaan saavuta paikkaa eli statusta ryhmässä. Lopulta sorsaemo karkoittaa mukana roikkuvan ankanpoikasen aggressiivisesti "huutamalla" pois sisäryhmästä. Ulkoryhmä tarkoittaa ryhmää, jota pidetään ulkopuolisena. Ulkoryhmään kuuluvia saatetaan helposti vieroksua ja syrjiä. Syrjintä tarkoittaa muiden kaltonkohtelua ja poisjättämistä, jonkun tietyn ominaisuuden takia. Esimerkki syrjinnästä on rotusyrjintä eli rasismi, jossa ihmisiä syrjitään ihonvärin tai kansallisuuden perusteella. Sisäryhmä vaikuttaa merkittäväsi persoonallisuuden ja minäkäsityksen kehittymiseen. Ankanpoikanen joutuu kuitenkin ulkoryhmään, sorsaemon karkoittaessa hänet. Tämä on ensimmäinen merkittävä tapahtuma, joka muokkaa ankan poikasen minäkäsitystä eli skeemaa siitä kuka on. Joutuessaan pois sorsien sisäryhmästä kokee ankanpoikanen deindividuaation, eli hän menettää paikkansa ryhmässä.

Minäkäsityksen muodostuminen on prosessi, joten ankanpoikanen ei ensimmäisestä hylkäämiskokemuksesta kuitenkaan vielä lannistu. Hyväksyntää hän yrittää seuraavaksi hakea muilta linnun poikasilta, joita löytää eräästä pesästä. Ankanpoikasen onnellisuuden voi selvästi nähdä, kun tämä saa hetkellistä hyväksyntää muilta pesässä olevilta linnunpoikasilta. Koska asenteet ovat sosiaalisessa vuorovaikutuksessa opittuja, ei negativiisia asenteita ankanpoikasta kohtaan ole vielä muilla linnunpoikasilla. Lintuemon tullessa paikalle, ankanpoikanen kokee taas syrjintää ja hänet häädetään pois pesästä. Ankanpoikasen tarinassa alkaa näkyä illusorisen korrelaation aiheuttama itseään toteuttava ennuste. Illusorinen korrelaatio tarkoittaa väärin tehtyä syy-päätelmää, joka tarinassa näkyy siten, että ankanpoikasen ulkonäön perusteella tehdään tulkinta siitä, että hänellä on negatiivisia ominaisuuksia. Itseään toteuttava ennuste näkyy siten, että kun ankanpoikasta kohdellaan ala-arvoisesti alkaa ankanpoikaselle tulla skeema omasta ala-arvoisuudesta. Ankanpoikasen todellisuus siis muuttuu siten, että hänelle tulee negatiivinen minäkäsitys, koska häntä kohdellaan sen mukaisesti.
Tässä vaiheessa tarinaa ankanpojalle on jo syntynyt kokemus sosiaalisen vuorovaikutuksen myötä siitä, että hän on vääränlainen. Ryhmään kuulumisen tarve on kuitenkin luonnollinen ja ryhmään kuuluminen on tärkeä osa hyvinvointia, joten ankanpoikanen yrittää etsiä omaa primääriryhmäänsä seuraavaksi vedessä kelluvasta leluankasta. Ankanpoikasen onnellisuuden voi taas hetkellisesti havaita, kun hän kokee tulevansa hyväksytyksi leluankan seurassa. Leluankka kuitenkin vahingossa kellahtaa ankanpoikaista kohti ja osuu tätä päähän. Ankanpoikaselle on jo aiempien vuorovaikutus kokemusten myötä syntynyt skeema joukkoon kuulumattomuudesta, joten ankanpoikanen tulkitsee tilanteen opitun mallin mukaan. Hän siis luulee, että leluankkakaan ei hyväksy häntä ja ankanpoikanen lähtee pois. Ankanpoikaselle on syntynyt prototyyppi muista linnuista. Prototyyppi tarkoittaa mallia siitä millaisia muut keskimäärin ovat ja mitä esimerkiksi heidän arvoihinsa kuuluu. Ankanpoikasen prototyyppi muista on se, että muut linnut ovat ilkeitä, eivätkä hyväksy ankanpoikasta joukkoonsa.

Ankan poikanen alkaa olla jo täysin maassa ja hän jää yksin itkemään. Ruman ankanpoikasen ympäristö on opettanut ankanpoikaselle, että hän on ruma, koska näyttää erilaiselta. Ankanpoikanen katsoo itseään veden peilikuvasta ja itkee. Yhtäkkiä ruma ankanpoikanen huomaa vedessä neljä täysin itsensä näköistä ankanpoikasta. Ankanpoikanen menee leikkimään uusien tuttavuuksiensa kanssa veteen. Muiden ankanpoikasten uidessa kauemmas jää ruma ankanpoikanen pettyneenä yksin, koska ankanpoikasen skeema tilanteesta on se, että hänet taas hylätään. Ankkaemo, kuitenkin tulee ruman ankanpoikasen luokse ja ottaa tämän osaksi ankkojen primääriryhmää. Primääriryhmä tarkoittaa ryhmää, johon kuuluminen on merkittävää ja ryhmän jäsenet ovat läheisiä. Primääriryhmä voi esimerkiksi olla perhe tai kaveriporukka. Löydettyään vihdoin ryhmän, johon ankanpoikanen hyväksytään, tulee ankanpoikasesta selvästi iloisempi ja ryhmän löytäminen vahvistaa positiivista minäkäsitystä. Status tarkoittaa ihmisen paikkaa ryhmässä. Ankanpoikanen saa sisäryhmässään statuksen, jonka perusteella hän kokee kuuluvansa joukkoon.

Syrjintään ja ryhmädynamiikkaan liittyvät teemat ovat läsnä koko tarinan ajan. Stigma tarkoittaa ilmiötä, jossa yhden havaitun negatiivisen ominaisuuden perusteella ajatellaan henkilön omistavan muitakin negatiivisia ominaisuuksia. Stigman vastainen ilmiö on haloefekti, jonka mukaan taas yhden positiivisen ominaisuuden havaitsemisen myötä liitetään henkilöön intuitiivisesti muitakin positiivisia ominaisuuksia. Esimerkiksi kauniin ihmisen voidaan ajatella olevan myös älykäs, vaikka todellisuudessa älykkyys ei korreloi kauneuden kanssa. Rumassa ankanpoikasessa näkyvät stigma ja haloefekti. Sorsat muodostavat rumasta ankanpoikasesta stigman, jonka mukaan ankanpoikasen muutkin ominaisuudet ovat huonoja, koska ankanpoikasen ulkonäköä pidetään rumana. Tällainen ajattelu on myös ennakkoluuloista. Haloefekti taas voidaan nähdä silloin, kun ankanpoikanen löytää muut ankanpoikaset. Tällöin muut ankanpoikaset näkevät ankanpoikasen sopivan näköisenä ja sen myötä ajattelevat rumalle ankanpoikaselle muitakin positiivisia ominaisuuksia. Ryhmäajattelu tarkoittaa sitä, että ryhmälle on tärkeämpää esimerkiksi ryhmän kassassa pysyminen, kuin oikeiden valintojen tekeminen. Ryhmäajattelua voidaan nähdä sorsaperheen toiminnassa, jolloin ryhmäajattelun takia he hylkäsivät ankanpoikasen.

Vastauksen pituus: 709 sanaa, 5606 merkkiä