Saatavuuden heuristiikka: Hyödynnämme tätä arvioidessamme jonkin tapahtumisen todennäköisyyttä. Tällöin arviomme perustuu meillä jo olevaan tietoon. Esimerkiksi TV:ssä näkyy paljon väkivaltaa, minkä vuoksi ahkerat TV:n katselijat tyypillisesti pitävät väkivallan määrää suurempana kuin sitä harvemmin katsovat.

Simulaation heuristiikka: Tämä tarkoittaa taipumusta arvioida jonkin tapahtumisen todennäköisyyttä sen perusteella kuinka helppoa se on kuvitella. Jonkin tapahtuminen tuntuu sitä todennäköisemmältä, mitä helpompaa se on kuvitella. Esimerkiksi terrori-iskun tapahtuessa on helppo kuvitella, että asialla olivat jihadistit. On helpompaa uskoa niin kuin että vastuussa olisi ollut jokin toinen ryhmä. Joko siitä syystä, että muut ryhmät hyökkäävät harvemmin, tai koska niillä on yleensä erilaiset toimintatavat.

Ankkuroinnin heuristiikka: Käytämme tätä selventämään epäilyksiä. On olemassa jokin kiintopiste, ankkuri, jota mukautamme päätelmän muodostamiseksi. Otetaan esimerkiksi kuvitteellinen tilanne, jossa joukkueeni voitti mestaruuden viime vuonna. Tänä vuonna uskon uuden voiton olevan vieläkin todennäköisempää, vaikka olemme voittaneet vasta kerran.

Edustavuuden heuristiikka: Päättelyä siitä, että ärsykkeen (ihminen, toiminta, tapahtuma) todennäköisyys kuuluu tiettyyn kategoriaan. Sanotaan esimerkiksi, että tunnet jonkun, joka oli koulussa todella taitava tieteissä. Vuosia myöhemmin näet hänet valkoisessa takissa. Oletat, että kohtaamasi henkilö on tiedemies, ei teurastaja. Todellisuudessa sinulla ei kuitenkaan ole mitään mahdollisuutta tietää sitä.