Mistä tunnistaa, ettei Rosa Liksomin novelli ole uutinen?
------------------------------

3.

Kiinalaiset olivat nähneet taivaalla kheopsinmuotoisen avaruusaluksen, ja siitä puhuivat kaikki. Rajasotilaat olivat kuulleet oudosta näystä, ja pian uutinen levisi kaikkiin rajakyliin ja kaupunkeihin. Ihmiset lukivat ahnaasti lehtiä ja kuuntelivat tauotta radiota saadakseen lisää tietoja tästä oudosta näystä. Miksi se oli esittäytynyt juuri kiinalaisille, hämmästelivät kaikki. Joka tapauksessa ihmiset vilkuilivat toiveikkaina alinomaa taivasta kohden, mutta toistaiseksi taivaalla ei ollut näkynyt mitään tavallisuudesta poikkeavaa.

Isopäinen poika viidennestä kylästä rajanylityspaikalta keksi kaavion, jonka mukaan miehet pystyisivät rakentamaan sellaisen kaukoliitolaitteen, jolla muutama kylän asukas voisi lentää avaruuteen sinne toiseen aurinkokuntaan näitä kheopsinmuotoisia aluksia tutkimaan. Isopäinen poika ryhtyi rakennuspuuhiin ja sai apua naapurin kirvesmieheltä ja kaupan takana asuvalta hitsarilta. Pian oli lentotukialus valmis, ja kylän paikallislehdessä kuulutettiin vapaaehtoisia. Ilmoittautumisia tuli viisitoista, ja isopäinen poika valitsi heistä kolme sopivaa. Kaksi miestä ja yhden koulutytön.

Kyläläiset kokoontuivat koulun pallokentälle toukokuun toisena torstaina jolloin paikalle tuotiin kuorma-autolla tämä valtava häkkyrä, kantotukialus, kuten sitä asiantuntevasti nimitettiin. Valituilla avaruuteensyöksyjillä oli asianmukaiset hiihtoasua muistuttavat kevyet vaatteet ja päässä mopokypärä. Kyläläiset iloitsivat, kevyt musiikki soi ja muutamat koulutytöt jopa tanssivat. Isopäinen poika piti puheen, jossa hän viittasi maailmanhistoriaan, avaruudenvalloituksen suuriin merkkihenkilöihin ja ilmoitti lukevansa itsensä heidän joukkoonsa. Kaikki taputtivat ja hurrasivat. Avaruusmatkustajat asettautuivat häkkyrään, kukin omalle paikalleen, ja isopäinen poika suoritti lähtölaskennan. Turvavyöt oli kiinnitetty ja kaikki järjestyksessä. Kymmenen, yhdeksän . . . neljä, kolme, kaksi, yksi, nolla. Yleisön joukosta kuului valtava humahdus ja ihastuksen falsettivoihkaisut kiirivät kohti taivasta. Mutta mitään ei tapahtunut. Häkkyrä oli samalla paikalla ja avaruusmatkaajat istuivat idioottimainen hymy kasvoillaan kukin omalla pallillaan. Isopäinen poika taputti kiivaasti ja yleisö hurrasi entistä kovemmin. Avaruusmatkaajat nousivat kehikosta, ja heidät otettiin vastaan hurmioituneina tekniikan valtavasta voimasta. He saivat kukkia, suklaata ja samppanjaa. Juhlat jatkuivat iltaan asti ja avaruusmatkaajat kertoivat vuorotellen ihmeellisistä seikkailuistaan ulkoavaruudessa, oudon kauniista maisemista ja ystävällisistä avaruuden pikkuihmisistä, jotka halusivat vain kaikkein parasta maapallon asukkaille. Kaikki kolme kertoivat vuorollaan ja kylän väki kuunteli koulun pallokentällä pimeään asti. Jäivät kolhoosin lehmät lypsämättä ja moni muu puuha hoitamatta, mutta sehän oli pientä kaiken sen rinnalla, mitä nämä suuret matkaajat saattoivat heille kaukaisuudesta kertoa. Illalla pallokenttä siivottiin talkootöinä ja kaikki menivät onnellisina kotiin, sillä heidän pieni rajakylänsä oli kirjoittanut pitkän luvun maailman, jopa ihmisen itsensä historiaan.

Rosa Liksom, Väliasema Gagarin (1987)