Metsässä meitä odotteli paksu lumipeite ja lunta satoi raadin aikana kokoajan lisää. Rohkeat raatilaiset eivät onneksi lunta pelänneet!

Metsässä siirtyiltiin rastipisteeltä toiselle metsän eläinten lailla. Metsän eläimet eivät kylläkään liittyneet heille ominaisin tavoin, vaan enimmäkseen hassusti: pöllöt juosten siivet levällään, hirvet sarvet pystyssä kahdella jalalla, sudet käsiään pyöritellen. Ilvekset sentään liikkuivat urheasti nelinkontin liikettä hidastavasta hangesta huolimatta ja jänikset pomppivat hangessa. Huh, ottaapa kunnon päälle liikkua kuin eläin!

Aivan ensin etsittiin hangesta laminoituja eläimien ja kasvien kuvia. Keskusteltiin yhdessä, miten eri eläimet viettävät talvea? Matelijat, sammakkoeläimet ja osa nisäkkäistäkin nukkuvat talvella. Millaisia talvipesiä ne eläimet oikein rakentavat? Minne lähtevät linnut talveksi, malttaako jotkut jäädä Suomeenkin? Mitkä eläimet vaihtavat väriä ja vaihtavatko vaaleampaan, vai tummempaan suuntaan? Miten taas puille käy talvella? Entäpä kasvit, kuinka niille käy lumipeitteen alla?
Riimiteltiin vielä lopuksi:

Kaikkialla on valkoista lunta,
karhu nukkuu sikeää talvi ------
poikaset syntyvät pesään
vielä pitkä matka on ---------

Seuraavaksi tunnistettiin metsän puita koskettamalla niitä eri kehonosilla. Eipä ollut lapsista ihan helppoa pysyä pystyssä, kun vain toisella jalalla puuhun koski. Aluksi puiden tunnistaminen oli hiukan haastavaa, mutta pikkuhiljaa raatilaiset oppivat katsomaan puita latvuksiin asti, jolloin tunnistaminen helpotti huomattavasti. Mustikanvarpujakin lumen seasta löydettiin!

Vähän matkan päästä lapset etsivät mukavan paikan maata, tai istua hangessa. Pian kaiuttimesta alkoi kuulua eläinten ääniä. Harakan ja variksen äänien erottaminen oli hankalampaa: kerrattiinkin noiden tuttujen lintujen värierot. Suden ulvonnan ja karhun murahtelun kohdalla joku lapsi jo sanoikin ”hui”. Metsän kovaääniset asukit herättivät siis lapsissakin erilaista ihmetystä ja kunnioitusta.

Lopuksi siirryttiin syvemmälle metsään mallintamaan metsäneläinten jälkiä lumeen. Kerettiin piirrellä ainakin suden, jäniksen ja taistelevien lintujen jälkiä hankeen. Sen jälkeen teki jo mieli lähteä sisälle lämmittelemään, kun oli ollut kylmän talvisen viiman, upottavan hangen ja lumisateen seurassa metsässä oppimassa uutta.