Tekija Reetta Väänäsen

Punahilkka 2020

Punahilkka tiesi, että mummo sairastelee. Äiti oli juuri leiponut. Siispä leivonnaiset ja vähän muutakin mukaan ja mummolaan. Punahilkka puki ylleen punaisen hupparinsa, otti äidin antaman korillisen ruokia ja lähti metsän kautta.

Susi raukka oli eksynyt asuinalueen lähelle ja kadottanut laumansa. Se oli nälissään. Punahilkalta se sai kuulla ruoasta ja nälkä iski. Se päätti mennä mummolaan odottamaan. Jospa siellä saisi nälkänsä sammumaan. Mummolaan siis kiireesti!


Susi säikäytti mummon ja mummo pyörtyi sängyssään. Susi piilotti mummon peitteen alle ja meni itse huilailemaan vuoteen lämpöön. Punahilkka kauhistui, kun taas näki suden, vieläpä mummon sängyssä, ja huusi riistanvartijan paikalle.

Vartija selvitti sudelle, ettei sen paikka ole asutuksen lähellä, vaan sen on pikaisesti mentävät lähikorpeen, missä sen lauma asustelee. Susi sai myös oikeata syötävää riistanruokintapaikalta.

Mummo virkosi ja iloitsi erityisesti Punahilkan vierailusta. Lopulta riistanvartija ja mummo keittelivät yhdessä kahvit ja kaikki kolme nauttivat pullantuoksuisesta kevätpäivästä.