Vinkkejä, välineitä, intoa, ideoita Kun aloittaminen on vaikeaa eikä tekstiä synny…

Idis-kortit

Aihe on, mutta mistä ja miten aloittaisin? Tekstin tuottaminen ei aina ole helppoa. Hyvä kysymys voi helpottaa tyhjän paperin kammoa: kysymys ohjaa vastaamaan, ja tekstiä alkaa valua kuin itsestään. Tämä korttipakka auttaa kirjoittajaa tekemään itselleen tekstiä ideoivia kysymyksiä. Idea on yksinkertainen, mutta toimii hyvin varsinkin asiakirjoittamisessa. Olipa tarkoituksesi laatia pieni mielipidekirjoitus tai ideoida laajaa tutkimusartikkelia, systemaattisesti asetellut kysymykset vievät eteenpäin.


Mistä on kyse?

Kirjallisten opinnäytetöiden tekeminen on ollut haasteellista monille opiskelijoille kursseillani, mutta kun istun opiskelijan viereen ja kysyn hyviä kysymyksiä, on aloittamisen tuska yleensä helpottunut ja tekstiä syntynyt. Ajattelin, että kysymysten käyttöä kirjoittamisen apuvälineenä voisi jotenkin systematisoida ja tehdä menetelmästä opiskelijalle itseohjautuvampi. Näin syntyivät Idis-kortit, joita olen käyttänyt jo vuosia menestyksellisesti kirjoittamisen opetuksessa ja tutkivan oppimisen tehtävissä. Kortit sopivat kaikkeen ideointiin, myös mm. puheviestintäharjoitusten sisältösuunnitteluun.

Idis-kortit sisältävät erilaisia kysymyksiä ja kehotuksia. Vastaamalla niihin opiskelija voi purkaa tietojaan, ajatuksiaan ja mielipiteitään paperille.  Mikäli jokin kysymys jää vaille vastausta, on mentävä tiedonlähteiden pariin ja etsittävä vastaus lähteistä. Juuri siksi IDIS-kortit toimivat mainiosti myös tutkivan oppimisen välineenä.

Idis-kortit perustuvat asioiden ja ajatusten välisten merkityssuhteiden analysoimiseen. Siten ne auttavat selkeän tekstin tuottamisessa, niin että ajatukset, käsitteet ja asiat muodostavat loogisen rakenteen.


Miten kortteja käytetään?

Kirjoittajalla on aihe, mistä pitäisi kirjoittaa. Hän tutkii kortteja ja valitsee korttipakasta ne kysymykset tai kehotukset, jotka sopivat hänen aiheeseensa ja tuottavat vastattaessa mielekästä sisältöä. Ne kysymykset ohitetaan, jotka eivät sovi aiheeseesi tai eivät muuten kiinnosta.

Kun kortit on valittu, niiden kysymyksiin vastataan. Ennen tätä kirjoittaja on voinut myös järjestellä kortteja siihen järjestykseen, joka tuntuu loogiselta. Näin tekstiin tulee valmiiksi jo loogista rakennetta.

Kun kortteihin on vastattu, ei paperi enää huuda valkoisuuttaan tai näyttöpääte tyhjyyttään. Materiaalia on kasassa. Sisällön ideoinnista voidaan siirtyä tekstin muokkaamiseen ja hioa kirjoitus yhtenäiseksi, loogiseksi ja tyylikkääksi kokonaisuudeksi.

Korttipakassa on 60 korttia. Riippuu tekstin luonteesta, kuinka monta kannattaa valita tekstin ideoimiseen. Jos käy koko korttipakan läpi, löytää kymmeniä aiheen kannalta olennaista kysymystä esimerkiksi tutkivan oppimisen projektityöhön. Lyhyen lehtiartikkelin, esseen tai aineen kirjoittamiseen voi riittää muutama kortti.


Idis-korttien väreillä on tarkoituksensa: väri kertoo, keskittyvätkö korttien kysymykset ydinkäsitteeseen, aiheen kontekstin kuvaukseen, ilmiön historiaan ja kehityskaareen, etuihin ja haittoihin jne.
Korttien väreillä on tarkoituksensa: väri kertoo, keskittyvätkö korttien kysymykset ydinkäsitteeseen, aiheen kontekstin kuvaukseen, ilmiön historiaan ja kehityskaareen, etuihin ja haittoihin jne.


Muita sovellutuksia

Opetuksessa kortteja voi käyttää monella tavalla.

  • Pari tai pienryhmä voi valita saman aiheen, valita yhdessä kortit ja jakaa ne sitten niin, että kirjoittajat saavat eri kortit. Näin aihe on sama, mutta syntyy tekstejä eri näkökulmista.
  • Kortteja voi käyttää yhtä lailla suullisten esitelmien ja puheiden sisältösuunnittelussa.
  • Myös lukemistehtävissä kortit voivat olla apuna: opiskelijan tehtävänä voi olla etsiä tekstistä vastauksia valikoituihin kysymyskortteihin.
  • Opiskelijat voivat prepata toisiaan esimerkiksi tenttiin kyselemällä tenttialueesta pakasta valikoituja kysymyksiä.

 

Idis-korttipakka on ollut vain omasa käytössäni kotikutoisena versiona, mutta keväästä 2019 lähtien myös myytävänä tuotteena. Ohjeet Idis-korttien ostoon täältä.

Kuvat inspiraation lähteenä, kun pää tuntuu tyhjältä

Kun opiskelija ei luota itseensä kirjoittajana, hän usein kokee, ettei hänellä ole mitään mistä kirjoittaa. ”Ei synny mitään – mun pääni on ihan tyhjä!” Tyhjiä päitä ei kuitenkaan ole olemassa, kaaosmaisia kyllä. Kyseessä on vain subjektiivinen kokemus ja tunne siitä, etteivät omat kokemukset, muistot, ajatukset ja mielipiteet ole riittävän kiinnostavia kirjoitettaviksi.

Kuva on kirjoittajalle mainio inspiraation lähde. Kuva voi herättää mielikuvia, ajatuksia, muistoja, tunteita. Niiden pohjalta voi rakentaa tarinaa tai kirjoittaa ihan vain sitä, mitä kuvassa näkee. Kuvien henkilöt voidaan laittaa dialogiin keskustelemaan keskenään. Kuvasta voi kirjoittaa jokaiselle aistille: miltä kuvan tilanteessa tuoksuu, mitä ääniä kuuluu, miltä tuntuu, mitä näkyy. Kuva voi olla tarinan alkupiste tai lopputulema.

Itselläni on suuri määrä erilaisia kiinnostavia kuvia työkalupakissani. Olen leikannut niitä valokuvakirjoista, lehdistä, tulostanut netistä. Levitän paljon kuvia näkyville. Opiskelijat saavat valita kuvan, joka puhuttelee, herättää tunteita, ajatuksia, muistoja. Kuvasta kirjoittamalla heikommatkin kirjoittajat saavat jotakin paperille.

Kuvat asiakirjoittamisen inspiraationa



Kirjoittajakurssilleni tuli nuori nainen hakemaan apua tuleviin pääsykokeisiin. Hän oli vaihtamassa alaa sosiaalipuolelle, ja erityisesti vanhustyö kiinnosti häntä. Lähdimme harjoittelemaan esseen kirjoittamista.

Tekstin aloittaminen ja sisällön ideoiminen tuntuivat vaikealta. Kehotin häntä etsimään aiheesta koskettavia kuvia googlen kuvahausta ja tulostamaan ne itselleen inspiraation lähteeksi.

Tekstiä alkoi syntyä, ja tuloksen oli lämminhenkinen ja koskettava kuvaus vanhusten yksinäisyydestä.

Strukturoivat apuvälineet kirjoittamiseen





Strukturoivia apuvälineitä ovat sellaiset, jotka automaattisesti jäsentävät kirjoittamisen prosessia, järjestystä tai syntyvän tekstin rakennetta.

Erityisesti sellainen opiskelija hyötyy strukturointiavusta, jonka kirjoitustaidot ovat heikot ja kirjoituskokemus vähästä. Sen sijaan hyvät kirjoittajat usein ärsyyntyvät näistä välineistä: ne kahlitsevat ja ohjaavat liiaksi ja tuntuvat turhauttavilta välivaiheilta tekstin tuottamisessa.

Olen tehnyt omaan käyttööni apuvälineitä, joita kutsun Heureka! –keksimiskiekoiksi. Uutiskiekko ohjaa tiedotteiden tai uutisoivan asiatekstin tekemiseen. Mielipidekiekko puolestaan auttaa, jos on laadittava yleisönosastokirjoitus, kolumni tai joku muu mielipideteksti. Kuvailukiekko on yleisempi ideointityökalu, ja ohjaa nimensä mukaisesti kuvailevan tekstin sisällön tuottamiseen, ei niinkään tekstin rakenteeseen.

Välineet toimivat siten, että täyttämällä ohjeiden mukaisesti kiekon aukkoja saadaan ideoita paperille jäsentyneessä järjestyksessä. Ideoiden / muistiinpanojen pohjalta kirjoitetaan varsinainen teksti.

Valmiiksi laaditut jäsennyspohjat ja ideakartat

Referaattien laatiminen on tehokas oppimistehtävä, mutta haasteellinen varsinkin niille, joilla on erityisiä vaikeuksia lukemisessa ja kirjoittamisessa tai jotka ovat näissä taidoissa harjaantumattomia.

Opettaja voi tukea tehtävästä suoriutumista laatimalla referoitavasta tekstistä valmiin ideakarttapohjan. Toki tämä vaatii vähän vaivaa, mutta kannattaa kyllä, varsinkin jos samoja tekstimateriaaleja käyttää useamman kerran.

Hyvä ideakarttapohja ohjaa sekä lukemista ja olennaisen löytymistä tekstistä, että varsinaista referaatin kirjoittamista, koska täytetyn ideakartan pohjalta referaatti on helppo kirjoittaa. Ennen referaatin kirjoittamista opiskelijat voivat vielä työparina tai pienryhmänä verrata keskenään ideakarttapohjiaan ja täydentää niitä yhdessä.

Argumentaatioharjoitusten integroiminen mielipidekirjoittamiseen

Koska mielipidetekstit perustuvat omalle näkemykselle ja sen perustelulle, toimivat erilaiset suulliset argumentaatioharjoitukset hyvin myös mielipidekirjoittamisen ideoimisessa. Kun ryhmän kanssa on pohdittu, argumentoitu tai väitelty asiasta, on asiaa jo sanallistettu. Sen jälkeen oma näkemys on usein helpompi myös kirjoittaa tekstiksi. Ryhmän keskustelusta saavat ideoita nekin opiskelijat, joille sisällön keksiminen on aina yhtä tuskaa.

Esimerkiksi Nurkasta nurkkaan –harjoitus toimii hyvin ideoinnin apuna. Käsiteltävänä oleva teema on jaettu yksittäisiksi väitteiksi eli teeseiksi. Yksi kerrallaan teesi otetaan käsittelyyn ja luetaan ääneen. Eri puolilla luokkatilaa on laput: Täysin samaa mieltä, Melko samaa mieltä, Melko eri mieltä ja Täysin eri mieltä. Opiskelijat kävelevät sen lapun luo, mikä heidän mielipidettään parhaiten kuvastaa.

Kun valinta on tehty, alkaa varsinainen argumentointi. Eri nurkassa olevat perustelevat, mikä sai heidät valitsemaan sen nurkan. Opettajan on hyvä ohjata keskustelua niin, että argumentoinnin tavoitteena on asian monipuolinen ymmärtäminen, ei väittelyvoitto. Jos joku haluaa kesken argumentoinnin tarkastaa kantaansa ja vaihtaa nurkasta toiseen saatuaan uutta näkemystä, se on enemmän kuin sallittua.

Harjoituksen jälkeen aloitetaan yksilöllinen kirjoitusvaihe. Valitaan haluttu näkökulma, muokataan sitä oman mielipiteen näköiseksi ja perustellaan kirjallisesti.

Argumentaatioharjoitukset ovat käyttökelpoisia monenlaisessa oppimistilanteessa. Niillä voi herätellä skeemoja uutta asiaa aloitellessa, kerrata opittua ja liittää sitä omaan ajatteluun. Opettaja tai opiskelijat voivat tehdä opiskellun tekstin pohjalta väitteitä ja antautua yhdessä argumentoimaan niiden puolesta tai niitä vastaan.

Argumentaatiotaito itsessään on tärkeä kriittisen ajattelun ja lukemisen taito. Samalla opitaan toisten näkökulmista ja voidaan punnita omia perusteita toisten mielipiteiden valossa.

Luovuuden irrottelua ja vapautumista tekstin tuottamiseen

Ihmisillä on taipumus verrata itseään ja omaa suoriutumistaan toisten tekemiseen. Varsinkin kirjoittamisessa aiheutuu lukkoja, jos naapurikoneella tekstiä on jo sivun verran ja omalla koneella surkeat kaksi riviä. Myös omien ajatusten esiin tuominen aiheuttaa monille paineita: onko tämä kirjoittamisen arvoista, mitä muut ajattelevat, paljonko olen tehnyt virheitä? Vanhan äidinkielen opettajan punakynäkin kummittelee mielessä.

Tunnelukot aiheuttavat lukkoja tekstin tuottamiseen. Kuitenkin kirjoittajalle on tärkeää oppia tekstin ideointi- ja luonnosteluvaiheessa sietämään keskeneräisyyttä ja virheitä. Tähän saattaa tuoda avun anonyymit ryhmäkirjoitustehtävät:

Anonyymi ketjutarina

Opettaja on kirjoittanut jokaisen opiskelijan tietokoneelle tekstin aloitusvirkkeen, niin että jokaisella opiskelijalla aloitus on erilainen. Mitä huikeampi tarinan aloitus, sitä paremmin teksti lähtee liikkeelle. Opiskelija menee omalle koneelleen ja jatkaa annetusta aloituksesta hetken, kunnes opettaja sanoo ”Vaihto”. Sen jälkeen jokainen siirtyy naapurin koneelle, lukee siinä olevan tekstin ja jatkaa sujuvasti. Tarina saa olla lennokas, mutta jokaisen tarinan tulisi kuitenkin pysyä loogisena.

Taas muutamien minuuttien kirjoitusrupeaman jälkeen vaihdetaan seuraavalle koneelle. Näin jokainen opiskelija kirjoittaa jokaista tarinaa. Kukaan ei tiedä, minkä palasen kukin kirjoitti.

Koska vaihto vaihdolta uuden tarinan lukemiseen menee aina enemmän aikaa, on opettajan lisättävä vaihtojen välistä aikaa harjoituksen loppua kohti. Jossakin vaiheessa opettaja voi antaa vinkin, että seuraavassa vaihdossa on hyvä alkaa kääntää tarinaa kohti loppua. Viimeisessä vaihdossa opiskelijat saavat ohjeen antaa anonyymisti syntyneelle tarinalle otsake. Lisäksi viimeinen kirjoittaja voi tehdä tarinaan myös oikoluvun.

Parhaat tarinat voidaan lukea ääneen. Useimmiten opiskelijat ovat yllättyneitä, miten paljon tekstiä on syntynyt pienessä ajassa.