Kuten missä tahansa oppimisprosessissa, myös verkko-opetuksessa tarkoituksenmukaisen sisällön ja toimivien välineiden ja menetelmien lisäksi motivaatiota ja sitoutumista vahvistaa inhimillisten tarpeiden huomioiminen. Jokainen meistä haluaa tuntea, että on vapaa toimimaan itsenäisesti, kyvykäs selviytymään haasteista sekä hyväksytty osana hyväntahtoista yhteisöä.

Etäopetus vaatii ohjaajalta vähintään yhtä herkkää korvaa kuin kontaktiopetus, mutta huomioimalla muutamia tärkeitä asioita verkkokoulutuksesta muodostuu myönteinen, oppimista tukeva kokemus.

Rentous auttaa oppimaan

Ryhmässä toimiminen ja uuden oppiminen edellyttävät turvallisuudentunnetta. Jännittyneenä tai huolestuneena on vaikea ottaa vastaan uutta, venyttää mukavuusaluettaan tai selviytyä kuormituksesta. Verkko-opetukseen tottumattomammalle pelkästään uusien tietoteknisten välineiden kanssa toimiminen voi olla stressaavaa.

Niinpä hyvän ilmapiirin, rentouden ja luottamuksen rakentaminen ryhmässä on yhtä tärkeää etänä kuin lähitapaamisissa. Ehdottoman tärkeää se on silloin, kun osallistujat jakavat jotain itsestään, olipa yhteinen toiminta sitten ideointia, ongelmanratkaisua, omien luovien tuotosten jakamista tai mielipiteiden kokoamista.

Sopiminen verkkoympäristössä toimimisen pelisäännöistä heti alussa ehkäisee väärinkäsityksiä ja vähentää jännitystä. Hyvä käytäntö on esimerkiksi oman mikrofonin suljettuna pitäminen aina silloin, kun ei itse ole äänessä. Vastaavasti osallistujien mikkien sulkemisen ohjaajan taholta voi tehdä tutuksi jo alkuvaiheessa, jolloin se ei näyttäydy vallankäyttönä, vaan ryhmän keskittymistä auttavana toimintona.

Hyvää ilmapiiriä ja osallisutta rakennetaan alkuhetkistä loppuun asti

Osallistujien yhteen tuominen kurssin tai tapaamisen alussa helpottaa yhteistä työskentelyä jatkossa. Sillä, kokeeko osallistuja olevansa linjoilla vieraiden vai jo hieman tuttujen ihmisten kanssa on merkitystä osallistumisen ja osallistujakokemuksen kannalta. Myös asiapitoisen tai perinteisessä mielessä luentomuotoisen koulutuksen alussa ihmiset kannattaa tuoda yhteen. Erityisen tärkeää ryhmäläisten toisiinsa tutustuminen on silloin, kun tarkoitus on oppia toiminnallisesti tai luovin keinoin, tai kun osallistujat jakavat ryhmässä omia tuotoksiaan.

Ohjaaja voi auttaa osallistujia tutustumaan toisiinsa esimerkiksi pyytämällä jokaista kertomaan (etu)nimensä ja missä he fyysisesti sijaitsevat. Oman nimen lisäksi voidaan jakaa itsestä jotain turvallisessa määrin henkilökohtaista, joka ei liity kurssin aiheeseen, mutta joka tuo uusia ihmisiä vieraasta tutuksi. Osallistujilta voi esimerkiksi kysyä, mitä kunkin ikkunasta näkyy, tai pyytää jokaista näyttämään huoneesta jonkin hyvää mieltä tuottavan yksityiskohdan.

Kurssin tai tapaamisen alussa osallistujia voi auttaa asettumaan yhteiseen tilaan se, että jokainen kertoo lyhyesti, millä mielin on juuri sillä hetkellä. Samalla ohjaaja saa arvokasta informaatiota, jonka avulla hän voi sovittaa työskentelyn tempoa tai työtapoja ryhmän energiatasoon. Tunnelman voi pyytää tiivistämään yhteen sanaan tai lauseeseen. Omat tunnelmat voi myös kirjoittaa verkkoalustan chatiin tai pikaviestikenttään.

Sanojen lisäksi avuksi voi ottaa kuvat. Ohjaaja voi jakaa osallistujille linkin kautta tai oman näyttönsä jakamalla sarjan numeroituja kuvia, joista osallistujat voivat valita itseään tai senhetkisiä tunnelmiaan kuvaavimman.

Vuoronvaihdon yhteisissä keskusteluissa, tutustumisringissä ja jakamisissa voi totettaa niin, että edellinen heittää "pallon" jolle kulle seuraavalle, joka ei vielä ole kertonut itsestään. Tämä ohjaa osallistujia keskittymään siihen, ketä muita ryhmässä on sekä kuuntelemaan toisiaan.

Joskus tutustuminen tai ajatusten jakaminen on helpompaa ensin parin kanssa tai pienryhmässä. Osa verkkoalustoista mahdollistaa osallistujien jakamisen virtuaalisiin ryhmätyötiloihin, joissa voi jutella pienemmällä porukalla ennen koko ryhmän kanssa jakamista.

Tapaamisen ja kurssikokonaisuuden lopussa yhteinen sulkeminen tuo osallistujat vielä yhteen ennen omille teille lähtemistä. Näin kaikilla on mahdollisuus vielä kohdata, kiittää ja sanoa toisilleen heipat. Yhteen tuleminen antaa osallistujille mahdollisuuden myös reflektoida omaa oppimista ja kokemusta sekä peilata sitä muiden kanssa.

Samassa tilassa, vaikka eri paikoissa

Etänä olemisen ei tarvitse tarkoittaa etäällä olemista. Osallisuudentunnetta voi ja kannattaa vahvistaa, vaikka ollaan fyysisesti eri paikoissa. Erityisen tärkeää yhteisöllisyyden kannattelu on silloin, kun verkkokoulutus ei vain täydennä lähikoulutusta vaan korvaa sen kokonaan.

Sovellusten erilaisilla toiminnoilla voi tukea yhteisyyttä ja madaltaa osallistumisen kynnystä. Tällaisia ovat esimerkiksi pikaviestitoiminnot, erilaiset hymiöt, virtuaalinen viittaaminen, aplodit tai peukuttaminen. Verkkoalustan teknisiä toimintoja kannattaa kokeilla heti alussa yhdessä: ”viitatkaa kaikki, jos kuulette tämän” tai ”kirjoita chattiin, mikä tuo sinut tälle kurssille”. Missä tahansa oppimisympäristössä on tärkeää mennä sisältö edellä ja valita parhaiten oppijoita ja tavoitteita palvelevat välineet – joskus esimerkiksi "analoginen" käden nosto voi pienen ryhmän online-tilanteessa olla ketterämpi vaihtoehto virtuaalitoiminnolle.

Verkkoympäristössä ryhmän jäsenestä tulee helposti kasvoton ja hiljainen etenkin silloin, jos on muutenkin taipuvainen jättäytymään ryhmässä sivuun. Ohjaaja voi omalla toiminnallaan vahvistaa ryhmän jäsenten keskinäistä kontaktia monin tavoin. Etunimien käyttäminen tavallista enemmän tekee kaikkia läsnäolevammiksi toisilleen. Ohjaaja, joka antaa itselleen luvan ilmaista itseään ilmeillä ja eleillä, auttaa myös muita olemaan vapaasti oma itsensä. Videoyhteyden (kameroiden) käyttäminen vähintään tapaamisen alussa luo yhdessäolon ja kohtaamisen tunnetta.

Kaikki, mikä vahvistaa osallistujien luottamusta ohjaajan ja ryhmän hyväntahtoisuutta kohtaan, madaltaa kynnystä osallistua, ilmaista itseään ja tulla näkyväksi. Jo lyhyt kuulumiskierros alussa nimien ja kasvojen kanssa lisää myötätuntoa ryhmässä ja luo siltoja osallistujien välille.

Läpinäkyvyys tukee luottamusta ja sitä kautta turvallista ja rentoa ilmapiiriä. Ohjaaja voi huomioida myöhemmin mukaan liittyneen tai hetkellisesti linjoilta pudonneen kertomalla, mitä hänen poissa ollessaan tehtiin tai mistä keskusteltiin. Kontaktia voi pitää yllä sanoittamalla tietoisesti omia tekemisiään lähiopetusta enemmän: ”hetkinen, haen koneelta tiedoston/puen villasukat/laitan ikkunan kiinni” vähentää toisessa päässä ihmetystä yhtäkkisestä hiljaisuudesta tai ylimääräisistä kolinoista.

Pidetään jokainen mukana

Näkyväksi ja läsnäolevaksi tuleminen on ihmisen perustarve. Se on kuitenkin tapahduttava jokaisen omilla ehdoilla. On hyvä huomioida, että sama osallistumisen tai näkyväksi tulemisen väline voi olla yhdelle helppoa ja toiselle vaikeaa. Jolle kulle ryhmächattiin kirjoittaminen on osallistumisen tapana kevyt, joku toinen kokee sen kiusallisen näyttävänä ulostulona. Siinä, missä jollekin kameran silmä on ystävä, joku toinen kokee sen ahdistavaksi. Valinnat verkkoalustalla toimimisen käytänteiden suhteen on tärkeää perustella avoimesti. On myös hyvä, jos ryhmälle pystyy tarjoamaan vaihtoehtoisia osallistumisen ja näkyväksi tulemisen keinoja.

Jotta kukaan ei varmasti jää haasteineen yksin, kaikille näkyvien toimintojen lisäksi osallistujalla on oltava mahdollisuus ”nykäistä hihasta” ryhmän ohjaajaa yksityisesti. On hyvä sopia heti alussa, tavoittaako ohjaajan lähettämällä yksityisviestin sovelluksen chatissa, tekstiviestitse tai muilla keinoin. Ohjaajan pitää toki myös muistaa tarkistaa säännöllisesti viestit sovitulla kanavalla.

Toisen sivuuttaminen epähuomiossa tapahtuu yhteys- tai kuuluvuusongelmien takia verkkotapaamisessa helposti. Vastauskierroksen päätteeksi puheenvuoron antaminen vielä uudelleen sille, jonka vuoro meni aiemmin ohi hetkellisen mikrofoniongelman takia, viestii osallistujalle ja koko ryhmälle, että jokaisen ääni merkitsee yhtä paljon.

Luottamuksesta pidetään kiinni verkossakin

Kun toimitaan yhdessä verkon kautta, tietoturvan lisäksi on tärkeää huolehtia turvallisuudentunteesta myös ryhmän tasolla. Luottamuksellisuuden periaatteesta on tärkeää sopia varsinkin silloin, kun ryhmässä jaetaan omia luovia tuotoksia tai omia kokemuksia. Osallistujan on voitava luottaa siihen, että mikään keskustelu tai materiaali, joka on tarkoitus jakaa vain ryhmän kesken, ei leviä tai tallennu ulkopuolisten ulottuville.

Mahdollisesta verkkotapaamisen tallentamisesta tai tallenteen jakamisesta on aina kerrottava osallistujille etukäteen tai sovittava ryhmän kanssa erikseen. Joissain verkkosovelluksissa järjestelmä kysyy verkkosessioon liittyessä lupaa tallentaa kuvaa tai ääntä. Uusille käyttäjille voi olla hyvä kertoa, että sovellus haluaa silloin käyttää laitteen kameraa ja mikrofonia kuva- ja ääniyhteyteen, ei tallentaa sessiota.

Huomio jaksamiseen

Online-kontaktissa oleminen kuormittaa keskittymiskykyä vähintään yhtä paljon kuin lähikontaktissa oleminen. Työtapojen vaihteleminen keventää myös verkkosessiota, ja erilaisten opetusmenetelmien lisäksi tekniset ominaisuudet tarjoavat vaihtoehtoja. Joissain sovelluksissa ohjaaja voi esimerkiksi välillä jakaa ryhmän työskentelemään pareihin tai pienryhmiin.

Osallistujille sopivaa etenemistahtia on tärkeää kuulostella aina välillä. Uuteen materiaaliin tutustumiselle tai muulle itsenäiselle työskentelylle on hyvä antaa täysi työrauha silloin, kun sen aika on.

Jaloittelutaukoja kannattaa pitää, ja myös osallistujia voi pyytää muistuttamaan niistä. Videokuvan kautta voi tehdä kevyttä yhteistaukojumppaa tai -venyttelyä, jonka toteuttamiseen voi osallistaa koko ryhmää niin, että kukin ohjaa vuorollaan.

Rohkeasti kokeilemaan!

Osalle ihmisistä etäkokoustekniikan käyttäminen on tuttua omasta arjesta, toisille taas jotain aivan uutta. Osallistujia on hyvä muistuttaa, että mokailut laitteiden kanssa eivät haittaa. Osallistujaa rentouttaa se, että ohjaaja ei hermostu, vaikka tekniikka tai verkkoyhteydet eivät aina toimikaan täydellisesti.

Ohjaajankaan ei tarvitse hallita välineitä ja niiden kaikkia toimintoja täydellisesti. Riittää, että perustoiminnot saadaan rullaamaan, minkä jälkeen voidaan ihmetellä, opetella ja ideoida lisää yhdessä.

Digitaalisen maailman kaksiulotteisuuden ei muutenkaan kannata antaa hämätä, sillä verkko-opetus voi olla hyvin toiminnallista, luovaa ja interaktiivista. Huomion kiinnittäminen ihmisten väliseen kohtaamiseen ja utelias, luova asenne kannattelevat oppimista, oli väline mikä tahansa.