Osaa ainakin nämä:

1. Kansalaisuusaate tuli Suomeen 1800-luvulla Keski-Euroopan yliopistoissa opiskelevien suomalaisten mukana. Suomessa alettiin pohtia suomalaisuutta.

2. Kansallisromantiikka tarkoittaa tyylisuuntaa, jossa korostetaan oman maan kansalaisten hyviä puolia kuten suomalaisten anteliaisuutta, ahkeruutta ja kaunistellaan ja ihannoidaan sotilaiden toimintaa sodassa. 

3. Sana- ja kuvataiteilijat vahvistivat Suomalaisten itsetuntoa ja asemaa töillään.
- Kirjailija Runeberg kirjoitti Saarijärven Paavon ja Vänrikki Stoolin tarinat sekä Maamme-laulun sanat
- Lönnrot kokosi suullisen tarinat Kalevalaksi (kansalliseepos)
- Snellman edisti suomen kielen asemaa ja julkaisi suomenkielistä lehteä “Maamiehen ystävä”.
 - taidemaalari Albert Edefelt maalasi Kalevala-aiheisia tauluja

 4. Venäjän keisari Aleksanteri II (toinen) allekirjoitti v. 1863 kieliasetuksen, joka teki suomen kielestä tasa-arvoisen ruotsin kanssa v. 1863. Esimerkiksi asiointi virkamiesten kanssa oli aiemmin mahdollista vain ruotsin kielellä.

Tarkempi tiivistelmä:

1800-luvun alussa Suomessa alettiin korostaa omaa kieltä, kulttuuria ja historiaa. 

Suomella oli jo omat rajat  autonomia eli itsehallinto, johon olivat tyytyväisiä sekä suomalaiset että venäläiset. 

Kansalaisuusaate tuli Suomeen Keski-Euroopan yliopistoissa opiskelevien suomalaisten mukana. 

Myös Helsingin yliopistojen opettajat ja opiskelijat alkoivat keskustella suomalaisen kulttuurin edistämisestä. Kokoontumisia kutsuttiin lauantaiseuraksi. Niihin osallistuivat mm. Runeberg, Lönnrot ja Snellman. 

 

J.L. Runeberg  kirjoitti suomalaisista talonpojista kertovan runokokoelman nimeltä Saarijärven Paavo. Runeberg korosti Paavon hyviä luonteenpiirteitä kuten anteliaisuutta ja ahkeruutta. 

Omaa kansaa ja maata ihannoiva tyylisuuntaa kutsuttiin kansallisromantiikaksi. Myös Runebergin pääteos Vänrikki Stoolin tarinat on samaa tyylisuuntaa, jossa ihannoidaan suomalaisten sotilaiden toimintaa sodassa. Teos alkaa Maame –runolla, josta myöhemmin sävellettiin Maamme-laulu Suomen kansallislauluksi. 

Köyhän kodin kasvatti Elias Lönnroth opiskeli lääkäriksi, mutta kiinnostui kansanrunojen keräämisestä ja kokosi ne v. 1835 kirjoiksi nimeltä Kalevala ja Kanteletar. (Suullisessa muodossa säilyneistä tarinoista talteen kirjoitettua kirjaa kutsutaan kansalliseeppokseksi.) 

 

Snellman oli rehtori, joka julkaisi kahta sanomalehteä ja vaati suomen kielen nostamista ruotsin kielen rinnalle sekä suomenkielisen koululaitoksen ja kulttuurin kehittämistä.  Snellmannin mielestä Suomen kansa saattoi menestyä vain koulutuksen avulla ja suomenkielisten tuli saada samat oikeudet kuin ruotsinkielisillä oli. 

Venäjän keisari Aleksanteri II (toinen) allekirjoitti v. 1863 kieliasetuksen, joka teki suomen kielestä tasa-arvoisen ruotsin kanssa.