Carl Johan Bengts (2. huhtikuuta 1876 Närpiö – 10. lokakuuta 1934) oli suomalainen varhaismodernistinen taiteilija.
Bengtsin vanhemmat olivat maanviljelijä, kestikievarin pitäjä Erik Anders Bengts ja Anna Kristina Stor-Nix. Hän lähti Helsinkiin opiskelemaan koristemaalariksi Karl Hellstenin johdolla. Hän jatkoi sitten taideopintoja Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa 1895–1896 sekä Turun Taideyhdistyksen piirustuskoulussa 1897–1898. Hän oli Turussa jonkin aikaa Victor Westerholmin oppilaana.
Bengts oli Akseli Gallen-Kallelan oppilaana syksystä 1899 alkaen ja avusti Gallen-Kallelaa, kun tämä valmisti Pariisin vuoden 1900 maailmannäyttelyn Suomen paviljongin freskoja. Maalausten ja piirrosten lisäksi Bengts teki taidegrafiikkaa ja suunnitteli huonekaluja, ryijyjä, kirjankansia ja rakennuksia. Bengtsin taiteelle olivat ominaista kansanomaiset maalaiselämän aiheet, puhtaat värit ja taidokas valon kuvaus. Ruotsinkielisestä taustastaan huolimatta Bengts oli innokas suomalaisuusaatteen kannattaja ja suomalaisen kansankulttuurin ihailija.
Carl Bengts oli 1900-luvun alussa mukana aktivistien toiminnassa ja hän oli järjestämässä aseiden ja sensuurin kieltämän kirjallisuuden salakuljetusta Suomeen Ruotsista. Bengts hankki Sommarön tilan Tammisaaresta, ja hänen oli tarkoitus viljellä tilaa Oscar-veljensä kanssa mutta ensimmäisen maailmansodan puhkeaminen pakotti Bengtsin luopumaan tilasta.
Vuonna 1912 Bengts teki maalausmatkan Keski-Suomeen ja otti maalaustensa aiheeksi erityisesti savupirtit. Hän muutti vaimonsa kanssa Jyväskylään 1914 ja maalasi siellä kaupunkimaisemia sekä sisäkuvia. Bengts asui välillä Kristiinankaupungissa mutta palasi Jyväskylään ostaen Kumpulan huvilan Kuokkalasta. Bengts asui täällä elämänsä loppuun saakka.