Yhteinen Mankolan Keski-Palokan yhteisöllisten oppilashuoltoryhmien tapaaminen

Yhteisen tapaamisen tarkoituksena oli keskustella ylä- ja alakoulun nivelvaiheesta sekä lisätä yhteistä ymmärrystä toistemme käytännöistä, säännöistä, tuen järjestämisestä yms.

 

*Keskusteltiin siitä, mitkä tiedot ovat oleellisia siirtyä oppilaan siirtyessä 7.luokalle. Avattiin käytännöt, kuinka tieto siirtyy aineenopettajille. Todettiin myös, että yläkoulun kannalta on tärkeää, että Wilmaan on tehty näkyväksi oppilaan tuen tarpeet ja saatu tuki. Yläkoulussa nämä tuen asiakirjat nähdään. Annetun tuen lisäksi olisi hyvä kirjata, onko tuki toiminut. Jos tuki ei näy pedagogisissa asiakirjoissa, hyvä ja laadukas tuki ei siirry koulun vaihtuessa. Jos tuki ei näy, saatetaan joidenkin oppilaiden kohdalla odottaa liian pitkään, ennen kuin huolestutaan, koska kuvitellaan, ettei pulmia ole aiemmin ollut. 

 

* Keskusteltiin luokanjakoprosessista. Todettiin siinä huomioitavan: tuen tarpeet (erityinen ja tehostettu), kyytioppilaat (taksioppilaat samalle luokalle), katsomusaineet (pyritään lukujärjestysteknisistä syistä siihen, että esimerkiksi et:n lukijat eivät hajautuisi kovin monelle luokalle), kielivalinnat (A2-kielen lukijat samoille luokille), oppilashuollolliset syyt. Kaveritoiveita ei kysytä, eikä huomioida kuin perustellusti – painavista syistä luokanopettaja voi näitä esittää.

 

*Puhtuttiin siitä, mikä edistää oppilaiden hyvinvointia siirtymävaiheessa. Mm.: Jos mahdollista, tutustumispäivä Mankolassa. Kuraattori ja nuorisotyöntekijä käyvät kertomassa kutosille Keski-Palokassa yläkouluun siirtymisestä ja ylä- ja alakoulun eroista. 7. luokan alkaessa ryhmäytystä. Luokanohjaajan päivät. Luokkailmapiirikyselyt. 

*Tuen käytännöistä ja niiden yhtenäistämisen tarpeesta. Todettiin, että siirryttäessä 7.luokalle oppilaalla erityisopettajan ja ohjaajan tuki vähenee. Vastuu tuen antamisesta siirtyy enemmän aineenopettajille. Tieto osaamisesta ei ole niin kootusti kenelläkään kuin se luokanopettajalla on – siksikin aiemminkin annetun tuen löytyminen Wilmasta on oleellista. Eriyttämisen taidoissa ja käytännöissä on isoja eroja aineenopettajilla. Osalla se on jo sujuvaa arkea, osa vasta harjoittelee. Tämä haaste on tiedostettu ja sen kanssa työskennellään.

*Todettiin kielten opiskelussa olevan eritahtisuutta koulujen välillä, mikä tulee haasteeksi yläkouluun siirtyessä.  Kieltenopettajat sopiva kokoontuvansa asian äärelle.